Charlaine Harris: Veren voima

Alkuperäinen teos: Dead Until Dark (2001)
Sookie Stackhouse osa 1
Gummerus, 2010, kovakantinen, sivumäärä 336



Kun vampyyri astui baariin, olin odottanut häntä jo vuosia. – –
New Orleansiin ei ole Bon Tempsistä kovinkaan pitkä ajomatka, ja kaikki siellä käyneet sanoivat, että jos kadunkulmassa heittää kiven niin osuu vampyyriin. Vaikka parasta oli jättää heittämättä.
Mutta minä odotin ikiomaa vampyyriäni.
(s. 5)
Olen katsonut tv:stä True Bloodia aivan alusta alkaen. TV-sarja vei mukanaan, joten ajattelin joskus lukevani myös kirjat, joihin sarja perustuu. Lukemisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että ehkä olisi ollut parempi jäädä katsomaan vain sarjaa, eikä lukea kirjoja laisinkaan. Tai sitten olisi alusta alkaen ollut parempi, jos olisin lukenut kirjat ensin, enkä olisi katsonut tv-sarjaa ollenkaan. Veren voiman myötä tulin siihen tulokseen, että Sookien maailman kohdalla pitäisi melkein valita: joko tv-sarja tai kirjat.

Tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltojen Louisianassa kuvitteelliseen Bon Tempsin pikkukaupunkiin. Päähenkilö Sookie Stackhouse on nuori ja simpsakka tarjoilijatar, joka työskentelee paikallisessa Merlotte's -baarissa. Hän asuu yhdessä isoäitinsä kanssa ja hänellä on veli, Jason, joka tunnetaan paikallisena sydäntenmurskaajana. Sookien elämä vaikuttaa jopa tylsältä, mutta hänellä on salaisuus, jota hän ei halua levitellä muille: hän osaa lukea muiden ihmisten ajatuksia. Yhtenä iltana baariin tupsahtaa komea ja synkänoloinen Bill, jonka ajatuksia Sookie ei pysty lukemaan. Kukaan muu baarissa ei tunnu asiaa huomaavan, mutta Sookie tietää heti, mikä Bill on – nimittäin vampyyri.

Pari vuotta aikaisemmin vampyyrit olivat astuneet kaapeista ulos. Suurin osa heistä kannattaa valtavirtailua eli sopeutumista ihmisten joukkoon ja heidän kanssaan rauhanomaista elämistä. Ihmiset suhtautuvat kuitenkin varauksella epäkuolleisiin, eivätkä vampyyritkaan välttämättä ole aivan luottavaisia ihmisiä kohtaan. Sitten eräs Sookien työkavereista löydetään kuolleena kotoaan ja hänen ruumiissaan on puremajälkiä. Vampyyrit vakuuttavat syyttömyyttään, mutta pian heitä kohtaan tehdään jo kostoiskuja. Kuka sitten tappaa vampyyreja tapailevia nuoria naisia?

True Bloodia katsoneena odotin samanlaista näpsäköitä kommentteja viljelevää Sookieta, joka tekisi oman päätöksensä mukaan asiat. No, kyllähän hahmo kirjoissa on tuollainen, mutta jotenkin petyin silti kirjan Sookieen. Hän ei ole täydellinen, mikä on vain hyvä asia. Esimerkiksi siitä pidin, ettei Sookie leveile kyvyllään lukea toisten ajatuksia, päinvastoin hän pitää sitä jopa vammana. Hän vaikuttaa kuitenkin välillä todella sinisilmäiseltä ja viattomalta. Koska olen ehtinyt tottua tv-Sookieen, tuntui kirjan Sookie liian naiivilta. Välillä hän vaikutti hieman bimbo blondi -naistyypiltä, joka tuntui vetoavan aika moneen mieheen kirjan aikana.

Kirjailija saa täyden arvostukseni siitä hyvästä, ettei Bill ole mikään teini-ikäisten suosikiksi luotu hohtava marmoripatsas, vaan aidosti vampyyrinoloinen. Tuollaiseen vampyyrihahmoon voi jo suhtautua vakavasti, toisin kuin Twilight-vampyyreihin. Billin hahmo on mielenkiintoinen, hänestä ei voi esimerkiksi suoraan sanoa, että hän olisi hyvä, sillä Bill toimii toisinaan melkein pahiksen tavoin. Mielestäni kirjan Bill vaikuttaa epäinhimillisemmältä ja tunteettomammalta kuin tv-sarjan Bill. Tietenkin kirjassa on vain otettu paremmin huomioon se, että Bill todella on eri vuosituhannelta lähtöisin, joten hänen käytöksensäkin on jäykempää.

Olin yllättynyt, ettei Tara Thorntonia ollut mukana tässä ensimmäisessä osassa. True Bloodista sai sen käsityksen, että Tara ja Sookie ovat olleet parhaita ystäviä keskenään pikkulapsista asti. Lisäksi kun kuulin, että True Blood jäljittelee kirjasarjaa huomattavasti paremmin kuin monet muut kirjoihin perustuvat tv-sarjat, olin odottanut Taran räiskyvää luonnetta kirjan sivuille. Toisen osan, Verenjanoa Dallasissa, olen jo lainannut kirjastosta, ja pienen pakollisen lukemista edeltävän selailun perusteella Tara on mukana tarinassa, joten mielenkiinnolla odotan, että pääsen kunnolla vauhtiin toisen osan kanssa.

Veren voiman lukeminen oli paikoitellen jopa hieman pitkäveteistä, mikä johtuu siitä, että tiesin jo etukäteen, mitä on luvassa ja kuinka kaikki päättyisi. TV:n True Bloodista olen pitänyt, koska siinä on sähäkkää menoa. Valitettavasti kirja ei yltänyt aivan samalle tasolle. Kirjassa toisaalta asioihin keskitytään tarkemmin ja niitä selitetään perusteellisemmin. Silti jäi sellainen tunne, että pitäisi melkein valita joko tai: joko katson sarjaa tai sitten luen kirjoja. Mielelläni en jätä kirjasarjaa kesken, koska Sookie Stackhouse -sarja vaikuttaa muuten sellaiselta, että se voisi kolahtaa kirjamakuuni, joten jatkan ainakin toisen osan lukemista loppuun asti ja mietin jatkoa sen jälkeen.

Sookie Stackhouse -sarja
Veren voima (Dead Until Dark, 2001)
Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas, 2002)
Kylmäveristen klubi (Club Dead, 2003)
Veren imussa (Dead to the World, 2004)
Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005)
Veren perintö (Definitely Dead, 2006)
Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007)
Veren sitomat (From Dead To Worse, 2008)
Pedon veri (Dead and Gone, 2009)
Samaa verta (Dead in the Family, 2010)
Veren muisti (Dead Reckoning, 2011)
Veri kielellä (Deadlocked, 2012)
Sydänverellä (Dead Ever After, 2013)