J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Chamber of Secrets (1998)
Tammi, 2010, kovakantinen, sivumäärä 365


Punaisesta katosta törrötti neljä tai viisi savupiippua. Pihaportin vieressä repsotti kyltti, jossa luki: "Kotikolo." Pitkin etupihaa lojui sikin sokin kumisaappaita ja yksi pahasti ruostunut pata. Muutama pulska kana kulki pitkin pihaa ja nokki maata.
"Ei se kovin hääppöinen ole", Ron sanoi.
"Se on ihana", Harry sanoi onnellisena Likusteritie mielessään.
(s. 40)
Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun Tylypahkasta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet luokseen lentävällä Ford Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä. Sekopäinen Dobby-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään sieltä pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ron Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta pääsevät kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskaava. Pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee ääniä, joita muut eivät kuule? Kuka tai mikä jähmettää koulun asukkaita? Entä mitä kätkee sisäänsä salaisuuksien kammio?

Kesäkuun aikana tuli luettua pitkästä aikaa Potter-sarjan toinen osa. Tämä kirjastosta lainaamani versio on jo 25. painos, joten ei voi muuta todeta, kuin että sarja on valtavan suosittu. Ensimmäisen kerran olen lukenut kirjan suunnilleen yhdeksän vanhana. Silloin pelkäsin kirjaa yli kaiken, enkä pitkään aikaan halunnut edes nähdä koko kirjaa, koska pidin sitä niin pelottavana. Nykyään tämä toinen osa on mielestäni yksi mielenkiintoisimmista sarjan kirjoista.

Harry, Ron ja Hermione jatkavat koulunkäyntiään tokaluokkalaisina ja kuten arvata saattaa, jälleen on edessä uusia seikkailuja. Uuden osan myötä vanhoihin hahmoihin tutustutaan lisää. Harry pääsee esimerkiksi vierailulle ystävänsä Ronin perheen luokse. Tietysti luvassa on myös aivan uusia tuttavuuksia. Tällä kertaa oman vivahteensa tarinaan tuovat niin kotitonttu Dobby, joka suojelee Harrya omintakeisilla ja vaarallisillakin keinoillaan sekä turhamainen pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Gilderoy Lockhart. Pienenä tykkäsin Dobbysta, mutta inhosin Lockhartia. Tällä lukukerralla Lockhart aiheutti huvittunutta kiherrystä, hahmohan on täysin yhdestä muotista tehty ja ehkä juuri siksi niin naurettava.

Velhomaailmaan jää edelleen koukkuun. Oikeastaan näin varttuneempana pääsin enemmän juoneen mukaan tässä osassa. (Ehkäpä syynä on se, etten enää lue peiton alla ja tärise jokaisessa vähänkin jännittävässä kohdassa?) Salaisuuksien kammio on vielä lastenkirjallisuutta, mutta tarinan sävy muuttuu jo selvästi tummempaan suuntaan. Linnassa liikkuu ikiaikainen hirviö ja tiedät-kai-kuka on jälleen liikkeellä. Tässähän päästään kurkistamaan jopa itse Lordi Voldemortin menneisyyteen, vaikkakaan ei vielä niin paljon kuin myöhemmissä osissa.

Suomennosta en voi olla kehumatta. Jälleen loistavaa työtä! Voisiko velhomaailmaan edes kuulua muunlaista sanastoa kuin Jaana Kaparin suomentamat sanat?

Harry Potter-sarja:
Viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone) 1998
Salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets) 1999
Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban) 2000
Liekehtivä pikari (Harry Potter and the Goblet of Fire) 2001
Feeniksin kilta (Harry Potter and the Order of the Phoenix) 2004
Puoliverinen prinssi (Harry Potter and the Half-Blood Prince) 2006
Kuoleman varjelukset (Harry Potter and the Deathly Hallows) 2008