perjantai 26. heinäkuuta 2013

L. M. Montgomery: Anna opettajana

Alkuperäinen teos: Anne of Windy Poplars (1936)
WSOY, 2002, kovakantinen, sivumäärä 277



Lyhyesti sanottuna Poppelipuisto on ihastuttavan omaperäinen talo ja tuntuu hivenen Vihervaaralta.
"Tänne minä jään – sen on kohtalon sormi määrännyt", sanoin haltioissani.
Rouva Lynde oli sen näköinen, ettei oikein luottanut kohtalon sormeen.
"Täältä on pitkä kävelymatka koululle", hän sanoi epäluuloisesti.
"Ei se mitään. Kävely tekee hyvää. Mutta kylläpä maantien toisella puolella on ihana metsä – täynnä koivuja ja vaahteroita!"
Rouva Lynde vilkaisi metsää mutta sanoi vain: "Toivottavasti täällä ei ole piinallisen paljon hyttysiä."

(s. 14)

Anna-kirjat ovat minulle rakkaita. Viimeisintä osaa, Annan jäähyväiset, lukuun ottamatta olen lukenut sarjan jokaisen osan useampaan kertaan ja viihtynyt niiden parissa. Joukkoon mahtuu kuitenkin yksi poikkeus, joka on tämä Anna opettajana -kirja. Luin tällä lukukerralla kirjan ensimmäistä kertaa kokonaan loppuun asti.

Anna on valittu Summersiden yhteiskoulun uudeksi rehtoriksi. Edessä odottavat jo ongelmat, vaikka Anna ei ole edes ehtinyt vielä aloittaa työssään. Summersiden pikkukaupunki on nimittäin täynnä vaikutusvaltaiseen Pringlen sukuun kuuluvia henkilöitä. Rehtoriksi haki myös eräs kaukainen Pringlen suvun jäsen, eikä klaani ilahtunut yhtään siitä, että Anna sai viran yhden heikäläisen sijasta. Koulussa Annalla riittää kestämistä, sillä oppilaat käyttäytyvät kurittomasti. Muita oppilaita yllyttää kukapa muukaan kuin Pringle-klaanin jäsen, ovela Jen Pringle. Näytelmäkerhon esityskin joutuu vaaraan, kun pääosaa esittävä Jen sairastuu yllättäen ja Anna epäilee, että todellisuudessa Pringlet yrittivät sabotoida näytelmää, koska se oli hänen tuottamansa. Annan neuvokkuuden ansiosta näytelmä pelastui ja menestyi. Loppujen lopuksi pienen väärinkäsityksen avittamana Anna kääntää tilanteen edukseen ja Pringlet huomaavat, ettei uudelle rehtorille ryppyillä.

Summersidessa on onneksi myös ystävällisiä ihmisiä ja Anna saa kolmivuotisen työtehtävänsä aikana paljon uusia ystäviä. Poppelipuiston vanhat leskirouvat Kate ja Chatty ovat herttaisia kumpainenkin. Heidän taloudenhoitajansa Rebecca Dew vaikuttaa ensin tuittupäiseltä, mutta myöhemmin suorastaan ihailee Annaa. Naapuritalo Ikivihanta on nimestään huolimatta aina tumma ja synkänoloinen. Siellä asuu pikku Elizabeth, jonka elämää hallisee isoäidin ja Naisen pitämä tiukka kuri. Annaa tarvitaan paikalle tuomaan iloa tytön elämään. Eikä Anna olisi oma itsensä, jollei hän yrittäisi auttaa Summersiden asukkaita parhaansa mukaan. Rehtorin apuun turvautuu useampikin nuori pari, joka pohtii yhteistä tulevaisuuttaan. Lisäksi Annan lastenkasvatustaito joutuu koetukselle, kun hän tarjoutuu vahtimaan enkelimäisiä kaksosia, jotka paljastuvatkin kaikkea muuta kuin enkelimäisiksi!

Anna opettajana koostuu kahdesta erilaisesta kerrontaratkaisusta. On tavallista kaikkitietävää kerrontaa, mutta välillä myös Annan Gilbertille kirjoittamia kirjeitä. Gilbert on tässä kirjassa oikeastaan koko ajan poissa. Hän esiintyy tarinassa läsnäolevana henkilönä ainoastaan kerran joulunaikaan Vihervaarassa. Muuten Gilbert on mukana kuvioissa vain kirjeiden vastaanottajana. Kirja on jaettu kolmeen ajanjaksoon, jotka ovat Annan ensimmäinen, toinen ja kolmas vuosi Summersidessa. Samantyyppistä selkeää juonta tässä ei ole, kuten aiemmissa osissa on ollut. Kirja kertoo Annan arjesta ja kommelluksista paikkakunnalla. Mukaan mahtuu paljon paikallisten ihmisten kohtaloita, joiden mukana juoni poukkoilee. Voi olla, että juuri tuosta syystä en aiemmin jaksanut keskittyä tähän kirjaan, mutta nyt (onneksi) löysin tästä sen saman viehätyksen, joka on myös muissa Anna-kirjoissa.

Kirja kertoo ajasta, jolloin Anna on 22-25 vuotta. Lukemisen aikana en kunnolla osannut sisäistää sitä, että Anna todella on koulun rehtori. Enemmänkin ajattelin häntä tavalliseksi opettajaksi. 22-vuotias rehtori kuulostaa melkein mahdottoman nuorelta. Anna jälleen kasvanut henkisesti, sen huomaa jo joidenkin kirjeiden sävystä. Kirja myös loppuu kutkuttavaan kohtaan, nimittäin Annan ja Gilbertin häihin ei ole enää kovin kauan aikaa. Vuodet neitinä ovat kohta lopullisesti ohitse. Toki kirjan sivuilla on edelleen se sama tuttu Anna, joka ammentaa runsaasta mielikuvituksestaan itselleen voimia ja suunnittelee kesällä haaveilevansa Metsänymfin lähteellä iltahämärässä tai ajelehtivansa kuunsädepurrella Tummalla päilyvällä aallokolla.

Anna opettajana sijoittuu ajallisesti Annan unelmavuodet -kirjan jälkeiseen aikaan. Kirja ilmestyi alunperin 1930-luvulla eli sitä ennen kirjailija oli jo kirjoittanut osat Anna omassa kodissaan, Sateenkaarinotko ja Kotikunnaan Rilla. Mielenkiintoinen ratkaisu lisätä jälkikäteen osa aikaväliin, josta muuten ei luultavasti olisi tullut kerrotuksi, millaista elämää Anna vietti silloin. Mielestäni se, että kirja on kirjoitettu paljon myöhemmin kuin muut osat, näkyy tekstissä, vaikka tietysti Montgomeryn tuttu tyyli on tallella.

Olipa hyvä, että päätin antaa vielä Annalle mahdollisuuden tämän osan suhteen. Annan viehätys vei helposti mukanaan, eikä lukemista malttanut aina keskeyttää. Monta kertaa kävi niin, että luin useamman sivun kuin olin etukäteen ajatellut lukevani. Tuttujen avonlealaisten sijasta tarinaan mahtuu monta uutta mielenkiintoista tuttavuutta. Summersiden asukkaiden joukosta löytyy monenmoista ihmiskohtaloa. Lisäksi luvassa on Montgomeryn tuttua huumoria ja hauskoja keskustelunpätkiä. Suosittelen kaikille vanhoille Annan ystäville ja myös niille, jotka vasta aloittelevat ystävyyttään Annan kanssa.

Anna-sarja
Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables, 1908)
Anna ystävämme (Anne of Avonlea, 1909)
Annan unelmavuodet (Anne of the Island, 1915)
Anna opettajana (Anne of Windy Poplars, 1936)
Anna omassa kodissaan (Anne's House of Dreams, 1917)
Annan perhe (Anne of Ingleside, 1939)
Sateenkaarinotko (Rainbow Valley, 1919)
Kotikunnaan Rilla (Rilla of Ingleside, 1921)
Annan jäähyväiset (The Blythes Are Quoted, 2009)

2 kommenttia:

  1. Anna-kirjat<3 Itse en ole uskaltanut Annan jäähyväisiä lukea, kun sen on sanottu olevan aika surullinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen lukeneeni jostain lehdestä arvion Annan jäähyväisistä, jossa kerrottiin kirjan olevan paljon synkkäsävyisempi kuin muut Anna-kirjat ovat.

      Toisaalta onhan jo Kotikunnaan Rillassakin tummempia vivahteita ja surua sodan takia.

      Poista