Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

Alkuperäinen teos: Purple Hibiscus (2003)
Otava, 2010, kovakantinen, sivumäärä 334


Ifeoma-täti näytti huvittuneelta, mutta käänsi kuitenkin päänsä pois.
"Tytöt, älkää katsoko. Tehdään nyt mieliksi teidän isoisällenne", hän sanoi englanniksi.
Amaka katsoi jo poispäin. Minäkin käännyin katselemaan auton ympärillä tungeksivaa väkeä. Oli syntiä nauttia pakanallisesta ilveilystä. Olin kuitenkin katsonut kulkuetta niin pienen hetken, ettei sitä ehkä tarkkaan ottaen voinut laskea nauttimiseksi.
(s. 97)

Lukuiloa kukkien keskellä -haaste on tämän kirjan myötä virallisesti osaltani ohitse. Näin Purppuranpunaisen hibiskuksen kirjastossa ja luin takakannen. Kirja vaikutti ihan kiinnostavalta, mutta en sitä kuitenkaan lainannut. Paria kirjastokäyntiä myöhemmin huomasin kirjan uudestaan hyllyssä ja tuumasin, että miksikäs en sitä ottaisi mukaani. Yhden kimmokkeen lukemiselle sain blogiarvioista, joissa kirjaa on kehuttu. Purppuranpunainen hibiskus on ensimmäinen kosketukseni afrikkalaiseen kirjallisuuteen, joka on ollut minulle täysin tuntematonta ennen tätä.

15-vuotias Kambili asuu hienossa talossa perheensa kanssa. Perheen isä on syvästi uskonnollinen ja ihailtu varakas mies, joka jakelee avustusrahoja niitä tarvitseville. Ulospäin kaikki näyttäisi olevan kunnossa, mutta todellisuus kulissien takana on aivan toisenlainen. Kotona isä hallitsee perhettään tyrannin elkein. Kambilille ja hänen veljelleen Jajalle ei riitä se, että he ovat koulussa hyviä, heidän täytyy olla luokkansa parhaita. Äidin raskaudet yksi toisensa jälkeen päättyvät mystisesti keskenmenoihin ja äiti kuorruttuu mustelmiin. Kambili ja Jaja pääsevät isän vastusteluista huolimatta tätinsä ja serkkujensa luokse Nsukkaan, jossa nuoret kohtaavat tyystin erilaisen suhtautumisen asioihin kuin kotonaan. Nsukkassa kumpikin voi olla tavallinen teini-ikäinen.

Kirjan aikana Kambili kokee muutoksia, jotka osittain liittyvät teini-ikään, mutta myös isän vallasta vapautumiseen. Alussa hän on alistuva ja hiljainen tyttö, joka ei uskalla tai edes koe tarpeelliseksi kyseenalaistaa isän laatimaa järjestystä. Kambililla ja Jajalla on kummallakin lukujärjestykset kotona, joita heidän tulee noudattaa. Suurin osa ajasta on varattu läksyihin ja opiskelulle, vapaa-aikaa ei ole huomioitu juuri ollenkaan. Vierailu Nsukkaan avartaa tytön ja veljen maailmaa. Kambili yrittää aluksi noudattaa kotoaan tuntemaansa järjestystä, mutta ymmärtää lopulta, että elämä voi sujua myös erilaisella asenteella. Nsukkassa Kambili ihastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Mies on erilainen, kiltti ja ystävällinen, toisin kuin se miehen malli, johon hän on kotona tottunut. Mies on kuitenkin pappi, joten hän isän tavoin kirkkoa, mutta kuitenkin eri tavalla.

Purppuranpunainen hibiskus on täynnä vastakohtia. On rikas koti, jossa isä pitää tiukasti ohjaksia käsissään, joten Kambili, Jaja ja äiti puhuvat kuiskaten, koska eivät uskalla puhua kovempaa. Kotona kaikki on valvottua ja rajoitettua, on säännöt, joita tulee noudattaa ja jos niin ei tee, joutuu rangaistavaksi. Toisaalla Nsukassa Ifeoma-täti elää köyhissä oloissa kolmen lapsensa kanssa, mutta tädin kotona nauru raikaa ja köyhyydestä huolimatta he ovat onnellisia. Ifeoma edustaa isään verrattuna vapautta, suvaitsevuutta ja lempeämpää suhtautumista uskontoon. Uskonnon ei tarvitse tarkoittaa aivan kaikkea elämässä. Lisäksi täti ottaa luokseen isoisän, jota Kambili ja Jaja pitävät isänsä kasvatuksen ansiosta pakanana. Ifeoma osoittaa, että voi kuulua kirkkoon, mutta samaan aikaan voi olla suvaitsevainen muita kohtaan.

Tapahtumat sijoittuvat Nigeriaan, joka on sekasorron vallassa. Valtion virastot, terveyskeskukset ja yliopisto ovat lakossa. Rikkaat porskuttavat eteenpäin rahalahjuksiensa ansiosta, mutta tavallisella kansalla on vaikeampaa. Kambilin isä omistaa sanomalehden, joka on ainoa lehti, jossa uskalletaan kirjoittaa asioista ilman sensuuria. Kirjoituksien takia päätoimittajalle käy huonosti. Valitettavasti vallankaappaus jää taustalle, koska perheväkivaltakuvioon ja Kambilin kasvutarinaan on keskitytty enemmän.

Purppuranpunainen hibiskus oli oivallinen tapa tutustua afrikkalaiseen kirjallisuuteen. Kirjailija osasi kuvailla afrikkalaista elämänmenoa mieleenpainuvasti ja elävästi. Eri kulttuuritaustasta huolimatta pystyin hyvin uppoutumaan kirjan tarinaan. Tämä oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, ja täytääpä pitää kirjailijan nimi mielessä.