Tove Jansson: Småtrollen och den stora översvämningen

Julkaistu alun perin 1945
Schildts, 2009, kovakantinen, sivumäärä 54


Plötsligt tog mumintrollet sin mamma hårt i armen.
"Titta" sa han, och var så rädd att svansen stod rätt ut.
Ur skuggorna bakom en trädstam stirrade två ögon mot dem. Mamman blev först rädd, hon med, men sen sa hon lugnande:
"Det är nog ett mycket litet djur. Vänta, så ska jag lysa på det. Allting ser värre ut i mörkret, förstår du."
(s. 10-11)

Muumit ja suuri tuhotulva -kirjan ruotsinkielinen versio on ostokseni, joka on joutunut jo jonkin aikaa odottamaan lukemista. Hankin kirjan, koska kaipasin luettavaa toisella kotimaisella kielellä ja samalla halusin kirjan olevan helposti ymmärrettävä. Muumien parissa aika vierähti jälleen mukavasti, täytyy sanoa, että kirja oli ohitse liian nopeasti.

Muumipeikko ja Muumimamma etsivät kadonnutta Muumipappaa. Matkan aikana he kokevat seikkailuja ja saavat uusia ystäviä. Aivan kirjan alussa synkässä metsässä he tapaavat aran Nipsun, joka kuitenkin lähtee muumien mukaan. Pian heidän joukkoonsa liittyy myös sinihiuksinen Tulppaana -niminen tyttö, joka asui ennen tulppaanissa. Matkan varrella poiketaan erään vanhan herran puutarhaan, joka ei olekaan mikään aivan tavallinen puutarha, vaan se on tehty makeisista. Makeispuutarhasta kärsittyjen mahanpurujen jälkeen etsintä jatkuu hattivattien kanssa samalla veneellä myrskysäässä. Lopulta Muumipappa löytyy ja samoin myös Muumitalo, joka on ajelehtinut kauniiseen laaksoon.

Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen. Tämä on kaikkien aikojen ensimmäinen Muumi-kirja, joten oli kiinnostavaa saada selville, mistä kaikki alkoi Muumien kohdalla. Kirja on selvästi lastenkirja, mutta varttuneempikin lukija saa tästä iloa. Tarina noudattaa perinteistä sadunkaavaa. Ensin lähdetään matkaan ja kohdataan niin liittolaisia kuin myös vastoinkäymisiä ja lopulta etsittävä asia eli tässä tapauksessa Muumipappa löytyy ja asiat kääntyvät entistä parempaan suuntaan. Tässä on myös lastenkirjalle ominaisia opetuksia, kuten että ei kannata ahnehtia liikaa herkkuja, koska sitten tulee kipeäksi.

Kirja on kuvitettu Tove Janssonin piirtämillä mustavalkopiirroksilla. Piirroksissa esiintyvät hahmot eroavat selvästi siitä, miltä hahmot myöhemmin näyttävät, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy. Esimerkiksi Nipsu on selvästi pienempi kuin tv-sarjan Nipsu, eivätkä Muumit ole niin pyöreitä kuin mitä he myöhemmin ovat. Luin syyskuussa Vaarallisen juhannuksen ja mielestäni hahmot eroavat ulkonäöiltään jo sen kirjan kuvitusten kanssa. Farlig Midsommar ilmestyi 1954, joten hieman yli kymmenessä vuodessa Muumien ulkonäkö oli jo ehtinyt kokea muutoksia.

Kirjassa käytetty kieli oli onneksi tarpeeksi yksinkertaista, jotta pärjäsin kouluruotsilla, jota en ole käyttänyt laisinkaan kouluaikojen jälkeen. Ryhdyin lukemaan tätä sellaisella asenteella, että jokaista yksittäistä sanaa ei ole pakko ymmärtää, mutta kokonaisuus olisi sitten parasta ymmärtää. Välillä teki mieli kaivaa sanakirja esiin yksittäisten sanojen tarkistamista varten, mutta en sitä lopulta missään vaiheessa tehnyt. Kokonaisuus oli helposti ymmärrettävissä ja pystyin nauttimaan lukemisesta myös ruotsiksi.

Tätä blogipostausta varten tarkistin, mitkä ovat kirjassa esiintyvien hahmojen nimet suomeksi. Lukemisen aikana minulle tutuiksi tulivat sellaiset nimet, kuten det lilla djuret ja Tulippa. Det lilla djuret oli huvittava hahmo, kun en tiennyt, että se on Nipsu ja mietin, että onpa tällä hahmolla paljon samanlaisia piirteitä kuin Nipsulla ja ulkonäkökin on aikalailla samanlainen. Voisiko det lilla djuret olla Nipsu? Ja kyllähän se on Nipsu.

Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin ruotsiksi, ellei lasketa mukaan koulun oppikirjoja. Alku ruotsiksi lukemiseen oli ainakin pehmeä, kun aloitin helposti Muumien parissa. Kokemus kannusti lukemaan muitakin kirjoja ruotsiksi, mutta ehkä ainakin toistaiseksi voisin pitäytyä vielä Muumi-linjalla ennen kuin siirryn lukemaan muita kirjoja toisella kotimaisella. Ehdottomasti suosittelen tämän kirjan lukemista ja vieläpä lukemaan sen alkuperäisellä kielellä.