Charlaine Harris: Kylmäveristen klubi

Alkuperäinen teos: Club Dead (2003)
Sookie Stackhouse osa 3
Gummerus, 2010, kovakantinen, sivumäärä 291



"Lähden pian... Seattleen", Bill kertoi. Hänen viileät huulensa koskettivat kohtaa, jota poninhäntä oli sipaissut.
Hän valehteli.
"Jutellaan, kun tulen takaisin."
Se ei jostain syystä kuulostanut houkuttelevalta, vaan pikemminkin pahaenteiseltä.
(s. 15-16)

Uusi vuosi alkoi vauhdikkaasti vampyyrien ja ihmissusien parissa, kun luin Sookie Stackhouse -sarjan kolmannen osan Kylmäveristen klubi. Samalla jatkoa sai mutkikas suhtautumiseni kirjoja kohtaan. Olen periaatteessa sitä mieltä, että alkuperäisenä teoksena kirjan pitäisi voittaa siitä tehty tv-sarja tai elokuva. Tutustuin True Bloodiin ennen kirjojen lukemista, minkä takia tv-sarjasta tuli minulle se ykkösjuttu. Ensimmäinen kirja Veren voima ei tehnyt vaikutusta, mutta toinen osa Verenjanoa Dallasissa sai minut viihtymään kanssaan. Valitettavasti tämä kolmas osa oli sitten taas sitä ei niin hyvä -osastoa.

Sookiella on jälleen mieshuolia, kun vampyyripoikaystävä Bill käyttäytyy ensin välttelevästi ja kaiken lisäksi katoaa liikematkallaan. Pian Sookie saa selville, että Bill on kidnapattu ja hänet täytyy tietysti pelastaa vaarasta. Apua pelastusyritykseen Sookie saa kahdelta yliluonnolliselta mieheltä, Billin pomolta Ericiltä ja ihmissusi-Alcidelta. Matkan varrella Sookielle tulee tutuksi Missisippin yliluonnollisten olentojen alamaailma ja jopa itse Missisippin vampyyrikuningas Russell Edgington, jonka hienosto kartanossa tapahtuu kaikenlaista. Ericiltä Sookie kuulee Billin touhuista, jotka särkevät hänen sydämensä, mutta siitä huolimatta telepaattitarjoilijatar haluaa auttaa poikaystävänsä, tai siis entisen poikaystävänsä pois pulasta.

Tästä kirjasta ei voi todeta muuta kuin huh huh! Billin liikematka käynnistää tapahtumasarjan, joka etenee todella nopeassa tahdissa eteenpäin. Vauhdikkuutta ja väkivaltaisia tilanteita juonesta ei todellakaan puutu. Kiinnitin huomiota siihen, että Sookie joutui kirjan aikana lähes jatkuvasti hyökkäyksen kohteeksi, mikä sai naisen näyttämään melkein joltain toimintaelokuvan hahmolta. Kun laskee sarjan ensimmäisen ja toisen osan hyökkäykset näiden lisäksi, niin Sookie on joutunut kokemaan kovia sen jälkeen, kun pääsi perille yliluonnollisten olentojen olemassaolosta. Onneksi ainakin tähän mennessä naisen apuna on häärinyt joukko vampyyreita, joiden veren avulla hänet on voitu parantaa taas entiselleen, kerta toisensa jälkeen.

Kirjan parasta antia olivat ehdottomasti kaksi komistusta, jotka Sookie sai avukseen. Eric on kiinnostava hahmo, sillä jos on yli tuhat vuotta vanha viikinkivampyyri, niin on taatusti nähnyt monenlaista elämänsä aikana. Samalla on myös ollut pakko sopeutua uudenlaisiin olosuhteisiin. Eikä sovi unohtaa Sookien ja Ericin välistä kipinöintiä, mitä oli tässä osassa. ;) Alcide sen sijaan oli tervetullut elävä poikaystäväehdokas Sookielle (samalla en voinut olla miettimättä, kuinka moni mies oikein iskee silmänsä tähän naiseen, mutta tämä on mukavaa viihdettä, joten mitä oikein valitan?). Sookie saa uuden naispuolisen ystävän Pamista, joka on Ericin alainen. True Bloodin perusteella Pamin ja Sookien välit eivät ole erityisen lämpimät, mutta oli kiva huomata lukiessa, että ehkä he kirjoissa tulevat olemaan ystäviä keskenään.

En tiedä, johtuuko tason aleneminen vauhdikkaasta ja toiminnan täytteisestä juonesta vai mistä. Mielestäni Kylmäveristen klubi, niin hykerrettyvää viihdettä kuin kirja tarjosikin, oli huonompi kuin edeltävä osa. Toimintaa oli jatkuvasti ja heti siirryttiin taas seuraavaan väkivaltaiseen kohtaukseen. Hengehdyshetkeä ei ollut oikein missään vaiheessa. Samoin tässä oli ensimmäisen osan tönkköyttä ja töksähtelevyyttä. Siitä kuitenkin pidin, että Sookie on hahmona kehittynyt! Hän ei ole enää niin sinisilmäinen ja naiivi blondi, vaan osaa ajatella itse. Lisäksi hänellä on normaaliin elämään kuuluvia huolia, kuten että rahasta on pulaa ja murhetta siitä, kuinka hän selviää taloudellisesti.

Erityisesti minua huvitti lukemisen aikana se, miten vampyyrit ja ihmissudet oli jaettu pukeutumisen perusteella. Vampyyrit ovat selvästi tyylikkäämpiä ja huolitellumpia olentoja kuin ihmissudet, joista ainakin osa kuului moottoripyöräjengiin ja pukeutui mustiin nahkaisiin jengivaatteisiin. Alcide tuntui olevan jonkinlainen poikkeus, siistimpi ihmissusitapaus.

Veren voima (Dead Until Dark, 2001)
Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas, 2002)
Kylmäveristen klubi (Club Dead, 2003)
Veren imussa (Dead to the World, 2004)
Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005)
Veren perintö (Definitely Dead, 2006)
Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007)
Veren sitomat (From Dead To Worse, 2008)
Pedon veri (Dead and Gone, 2009)
Samaa verta (Dead in the Family, 2010)
Veren muisti (Dead Reckoning, 2011)
Veri kielellä (Deadlocked, 2012)
Sydänverellä (Dead Ever After, 2013)