David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie

Alkuperäinen teos: La Délicatesse (2009)
Gummerus, 2011, kovakantinen, 268 sivua
suomentanut Pirjo Thorel


Nathalie oli pikemmin hillitty luonteeltaan (niin kuin sveitsiläiset naiset). Hän oli selvinnyt nuoruusvuosistaan ilman kolhuja, pysytellyt suojateillä. Ja kun hän täytti kaksikymmentä, hän näki tulevaisuuden lupauksena jostakin. Hän nauroi mielellään ja luki mielellään. Harvinainen yhdistelmä, sillä hän luki mieluiten surullisia tarinoita.
(s. 7)

Vive la France! -lukuhaaste käynnistyi osaltani kirjalla Nainen, jonka nimi on Nathalie. Olisin kovasti halunnut ehtiä katsomaan myös kirjasta tehdyn elokuvan ennen kirjaesittelyn kirjoittamista, mutta kirjaston kappaleet elokuvasta olivat jatkuvasti lainassa, joten ei auta muu kuin odottaa, koska joku dvd kappaleista palautuisi lainasta.

Ranskalainen Nathalie, joka on luonteeltaan hillitty sveitsiläisnaisten tapaan, kohtaa kadulla elämänsä miehen. Francois pyytää häntä kahvilaan ja tutustuttuaan paremmin he oivaltavat, että kohtalo on johdattanut heidät yhteen. He menevät naimisiin ja elävät onnellisina. Elämä sujuu useamman vuoden ajan suorastaan täydellisesti, kunnes yhtenä päivänä kaikki muuttuu. Francois menehtyy jäätyään auton alle ollessaan lenkillä. Leskeksi jäämisestä seuraa syvä masennuksen kuilu. Nathalie ei halua elämäänsä enää ketään toista miestä, eikä tiedä, kuinka nopeasti olisi valmis palaamaan töihin. Työpaikalla elämä saa uuden suunnan, kun Nathalie tapaa ruotsalaisen Markuksen, oikean harmaahiirulaisen, jota kaikki pitävät varsin merkityksettömänä.

Tarina ei ollut kovin erikoinen, mutta kirja kertoo kohtalosta. Aivan hyvin Francois olisi voinut viime hetkellä menettää rohkeutensa, eikä olisi pyytänyt Nathalieta kahville kanssaan tai Nathalie olisi voinut kieltäytyä kutsusta. He eivät olisi välttämättä tavanneet koskaan uudestaan. Francois kuitenkin pysäytti Nathalien kadulla ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Menetettyään miehensä Nathalie on varma, ettei toista miestä tule ikinä, vaikka pomo olisikin enemmän kuin valmis täyttämään aviomiehen paikan. Työpaikalla vastaan tulee myös Markus. Yhden spontaanin teon seurauksena Nathaliella on jo pikkusormensa ympärille kiedottuna mies, joka voisi näyttää hänelle, että rakkaudessa voi saada toisen mahdollisuuden. Kohtaloa kai tämäkin.

Osuvimmat luonnehdinnat kirjasta ovat luultavasti seuraavat: kevyt, viihdyttävä ja helppolukuinen. Luvut ovat lyhyitä, minkä takia välillä ahmin useammankin luvun aivan huomaamatta. Osa luvuista oli pieniä tietoiskuja tai listauksia asioista, kuten mitä voisi tapahtua tai miten asiat voisivat olla. Tällä tavalla tutuksi tulee niin Nathalien kolme lempikirjaa, ranskan sanan "délicatesse" merkitykset, työporukan horoskoopit kuin myös sanat, jotka Francois sanoi ennen kohtalokkaalle lenkille lähtöä, mutta joita Nathalie ei kuullut. Sinänsä merkityksettömät tiedot olivat viihdyttäviä varsinaisten kappaleiden välillä, vaikka joistakin kohdista mietin, miksi näitä on listattu. Sivujen alareunojen huomautukset olivat myös huvittavia.

Hän ei kuitenkaan ikävöinyt mennyttä, ei koskaan. Ja se taas on harvinaista naiselle, jonka nimi on Nathalie. 1

1) Nathalie-nimisillä naisilla on usein selvä taipumus nostalgisuuteen. (s. 7)

Periaatteessa pidin lukemastani. Tämä oli sopivan kevyttä ja mukavaa viihdettä, mutta tarinasta löytyi myös syvällisempiä sävyjä, kuten juuri kohtalo ja mahdollisuus siihen, että rakas ihminen voi lähteä koska tahansa. Kirjan maailma oli yllättävän realistisen tuntuinen. Näin voisi käydä oikeassakin elämässä, että menetyksen jälkeen lopulta koittaa vielä uusi onni. Seikka, joka loppujen lopuksi toi miinusta, oli nämä tietoisku/listaus -luvut. Ne viihdyttävyydestään huolimatta etäännyttivät itse tarinasta.

Kirja sopisi siis välipalaksi raskaamman teoksen jälkeen. Kaikilla on oma kirjamakunsa, joten varmasti on lukijoita, joita tämä miellyttää.