tiistai 26. elokuuta 2014

Colette: Chéri

Alkuteos: Chéri (1920)
Gummerus, 2000, kovakantinen, 176 sivua
suomentanut Marja Haapio


Kun Léa muisteli ensimmäistä kesää Normandiassa, hän totesi oikeutetusti: "On minulla ollut hullumpiakin häijyjä kasvatteja kuin Chéri. On ollut myös rakastettavampia ja älykkäämpiä. Mutta yhtä kaikki, hänen kaltaistaan minulla ei ole ollut."
(s. 36)

Lainasin Chérin kirjastosta Vive la France! -lukuhaastetta varten. Kävin katsomassa Chéri -elokuvan muutama vuosi sitten, kun se oli tullut ohjelmistoon. Kuulin silloin, että elokuva pohjautuu kirjaan ja olen siitä lähtien halunnut lukea kirjan jossain vaiheessa.

Chéri kertoo nuorukaisen ja 49-vuotiaan naisen rakkaustarinan. Rouva Peloux'n poikaa Frediä kutsutaan lempinimellä Chéri. Rouva itse on entinen tanssityttö ja äitinsä iloluontoisen elämäntavan vaikutuksesta pojasta on kasvanut kevytmielinen ja holtiton nuori mies, jonka kasvatuksessa on keskitytty paapomiseen. Rouvan hyvä ystävätär, entinen kurtisaani, Léa de Lonval ottaa Chérin kasvatikseen hoitaakseen sairaalloisen nuorukaisen parempaan kuntoon. Komean Chérin ja hyvin säilyneen sekä yhä viehättävän Léan suhde muuttuu kasvattajan ja holhotin suhteesta intiimiksi. Parin onneen tulee säröjä, kun Chéri menee naimisiin nuoren Edméen kanssa.

Rasavillin nuorukaisen ja kokeneen vanhemman naisen suhde kuvataan valtapelinä, jossa kummallakin on omat vahvuutensa. Chérillä nuoruus ja ulkonäkö, Léalla ulkonäön lisäksi elämänkokemus. Ulkoisten avujen lisäksi kummaltakin hahmolta löytyy luonnetta. Vallaton Chéri tuittuilee ja tekee, mitä tahtoo, oli kyse sitten Léan valloittamisesta tai useamman päivän kestävästä juhlinnasta. Välillä jopa tuskastuin Chérin hahmoon, mutta toisaalta ehkei muunlainen hahmo sopisi pariksi Léalle. Itsenäinen nainen on aluksi vakaasti sitä mieltä, että nuori mies on vain yksi muiden joukossa, mutta mitä pidemmälle kirja etenee, sen hankalampaa Léalle on päästää irti.

Teos on ilmestynyt yli 90 vuotta sitten, mutta siitä huolimatta se sopii hyvin tähän päivään. Léan ja Chérin suhde, puumanainen ja nuori toyboy, oli kuin suoraan 2000-luvulta! Parin rakkaustarina oli sopivaa vaihtelua niihin lukuisiin tarinoihin, joissa miehellä on nuori rakastajatar. Muuten kirjan maailma oli jopa raadollinen. Léan ystäväpiiri koostuu naisista, jotka ovat viettäneet samankaltaista elämää kuin hän. Naisten välistä ystävyyttä ei voi kuitenkaan sanoa todelliseksi ystävyydeksi, sillä kuten nuorina, he yhä kilpailevat keskenään saavutuksistaan. Kukaan heistä ei myös epäröi lausua toisesta kirpeää kommenttia. Naisten aika menee siihen, että he pitävät nuorekkuutensa viimeisistä rippeistä kiinni ja arvostelevat toisiaan.

Minun piti alun perin lukea haastetta varten Victor Hugon Kurjat, mutta jotenkin Chéri vei mennessään niin, että taidankin jättää Kurjat suosiolla myöhemmäksi ja lukaista Chérin jatko-osan. Työkiireiden keskellä Chéri oli mukavan lyhyt kirja, jonka lukemiseen ei mennyt kauaa aikaa. Elokuvan takia kuvittelin hahmot automaattisesti sen näköisiksi kuin miltä muistan heidän näyttäneen elokuvassa.

Osat:
Chéri (1920)
Chérin loppu (La Fin de Chéri, 1926)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti