Cassandra Clare: Lasikaupunki

Alkuperäinen teos: City of Glass (2009)
Varjojen kaupungit osa 3
Otava, 2011, kovakantinen, 480 sivua
suomentanut Terhi Leskinen


Hän puristi silmäluomensa kiinni ja alkoi piirtää niiden takana häämöttävään pimeyteen ajatukset kaarevissa valojuovissa. Hän ajatteli viivoja, jotka kertoivat hänelle oviaukoista, kieppumisesta ilman halki, matkustamisesta ja kaukaisista paikoista. Viivat yhdistyivät riimuksi, joka oli viehkeä kuin lentävä lintu. Hän ei tiennyt, oliko riimu ollut olemassa jo valmiiksi vai oliko hän keksinyt sen, mutta se oli olemassa nyt niin kuin olisi ollut aina.
      Portaali.
(s. 37)

Meinasin lainata Lasikaupungin heti edellisen osan lukemisen jälkeen, mutta päätin lukea ensin pois alta muita lainaamiani kirjoja. Luin kirjan jo pari viikkoa sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kirjoittaa postauksen siitä. Odotukseni olivat korkealla, enkä joutunut pettymään. Lukemisen jälkeen olo oli kuitenkin hieman ristiriitainen. Lasikaupunki päätti onnistuneesti yhden tarinan. Sarjaan on ilmestynyt uudempia osia, jotka ainakin tällä hetkellä vaikuttavat turhalta sarjan pitkittämiseltä ja ovat mahdollisia erään hahmon katoamisen ansiosta. Jatkaako siis sarjan parissa vai lopetanko tähän? Todennäköisesti uteliaisuuteni voittaa jossain vaiheessa, mutta ainakin toistaiseksi aion pitää taukoa sarjasta.

Herättääkseen äitinsä kooman kaltaisesta tilasta Claryn on lähdettävä Lasikaupunkiin, Idrisin pääkaupunkiin, joka on varjometsästäjien alkukoti. Siellä häntä voi auttaa ainoastaan eräs velho, joka tietää keinon, kuinka Jocelyn herää jälleen. Jace ei ole lainkaan innostunut ajatuksesta, että Clary matkustaisi Idrisiin. Vaarana kun on, että Klaavi kiinnostuu Claryn voimista liikaa. Lopulta Clary onnistuu pääsemään Idrisiin, mutta perillä tilanne osoittautuu mutkikkaammaksi kuin hän oli odottanut. Jace ja muut ovat sitä mieltä, ettei hänen pitäisi olla kaupungissa, eikä velhon löytäminen onnistu hetkessä. Samaan aikaan Valentine kokoaa demoniarmeijaansa. Edessä on sota, joka voitaisiin välttää vain liittoutumalla vihollisten eli alamaailman väen kanssa.

Tällä kertaa kirjan hahmot eivät aiheuttaneet ärsytystä. Opin sietämään jopa Simonia, joka sopii paremmin muiden joukkoon vampyyriksi muuttumisen jälkeen. Päähenkilön nörttiystävä, joka seikkailee yliluonnollisissa tapahtumissa mukana, ei kuulosta kovin uskottavalta, mutta yliluonnolliseksi olennoksi muuttunut ystävä tuntuu sopivammalta. Claryn itsepäisyys meni välillä liioittelun puolelle, kun hahmo teki juuri omien päähänpistojensa mukaan, eikä kuunnellut muita. Kuitenkin tyttö kasvaa henkisesti tämän kirjan aikana, mikä on tietysti hyvä hahmon kehityksen ja uskottavuuden kannalta. Jacea kävi sääliksi siinä vaiheessa, kun hänen menneisyydestään paljastui hirveitä asioita. Siitä huolimatta hieman arvelin, ettei Jace voi olla sellainen hirviö kuin hän itse uskoi olevansa.

Muiden hahmojen lisäksi kirjan pahishahmot ovat onnistuneita. Claryn ja Jacen isästä Valentinesta paljastuu lisää asioita, jotka eivät ole suinkaan mairittelevia. Kirja onnistui välittämään käsityksen kokeilunhaluisesta miehestä, jonka tieteellisiä kokeiluja voi reilusti luonnehtia jo hulluudeksi. Mieleenpainuvin hetki oli kuitenkin mielestäni se, jossa Valentine osoitti välittävänsä pojastaan. Hahmo ei ole automaattisesti mustavalkoisen paha, vaan hänessä on myös myötätuntoa, edes hiukan. Tämän lisäksi uusi tuttavuus Sebastian oli osuva hahmo tarinaan. Hän toi mukanaan sopivasti jännitteitä, vaikka joissakin kohdissa ärsyynnyin siitä, etteivät Clary ja kumppanit hoksanneet aikaisemmin, ettei poika ole sitä, miltä näyttää.

Kirjasarjan piti alun perin olla trilogia, mutta sarja on saanut jatkoa Lasikaupungin jälkeen. Mielestäni Lasikaupunki päätti kolmen kirjan tarinan ansiokkaasti. Kirjassa oli riittävästi toimintaa, eikä taistelua varjometsästäjien kohtalosta ratkaistu liian kliseisellä tavalla. Epilogin jälkeen ajattelin, että tämä olisi voinut pysyä trilogiana. Tarvittavat asiat selkenivät, Jacen ja Claryn voimien alkuperä ja totuus Valentinen tekemistä kokeista paljastui. Samalla kirja antoi vihjeita onnellisesta tulevaisuudesta, mutta jätti sopivasti aukkoja, jotta lukija voisi itse kuvitella, kuinka hahmojen elämä jatkuu kaiken jälkeen.

Varjojen kaupungit -sarja
Luukaupunki (City of Bones)
Tuhkakaupunki (City of Ashes)
Lasikaupunki (City of Glass)
Langenneiden enkelten kaupunki (City of Fallen Angels)
Kadotettujen sielujen kaupunki (City of Lost Souls)
City of Heavenly Fire