sunnuntai 31. elokuuta 2014

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Alkuperäinen teos: All Together Dead (2007)
Sookie Stackhouse osa 7
Gummerus, 2012, kovakantinen, 364 sivua
suomentanut Sari Kumpulainen



Nykyperspektiivistä katsottuna kuningatar oli pukeutunut vanhemmille naisille tarkoitettuihin vaatteisiin, mutta vain hullu olisi mennyt sanomaan sen hänelle. Sophie-Anne on maailman vaarallisin teini, ja maailman toiseksi vaarallisin murrosikäinen vartioi häntä herkeämättä. Andre seisoi aivan kuningattaren takana, niin kuin aina. Kun hän oli katsellut minua hetken tarkkaan ja ovi oli sulkeutunut takanani, hän jopa istahti Sophie-Annen viereen, mikä kai merkitsi, että kuuluin porukkaan.
(s. 139)

Edellisessä osassa vampyyrien huippukokousta pohjustettiin siihen malliin, että odotukseni nousivat tämän kirjan suhteen ehkä korkeammiksi kuin olisi pitänyt. Huippukokous tarjosi toimintaa, mutta kirjan alku oli jälleen verkkainen, eikä mitään tuntunut kunnolla tapahtuvan ennen kuin huippukokouksessa asiat lähtivät lipsumaan vaaralliseen suuntaan.

Louisianan kuningatar Sophie-Anne Leclerq on palkannut Sookien apulaisekseen vampyyrien huippukokoukseen Illinoisiin. Sookie matkustaa paikalle Louisianan vampyyridelegaation kanssa ja majoittuu hienoon vampyyrihotelliin nimeltä Gizan pyramidi. Ihmistiikeripoikaystävä Quinn on myös kokouksessa järjestelijän ominaisuudessa. Hulppeasta majoituksesta ja poikaystävän läsnäolosta huolimatta tehtävä ei ole Sookielle mieleinen. Vampyyrien huippukokouksessa meno äityy vaaralliseksi, kun eräässä oikeudenkäynnissä yleisön joukosta heitetään nuoli lavalle ja vampyyrit juonittelevat omien polittisten etujensa parantamiseksi. Sookielle riittää kiirettä selvittää, piileekö vaara vampyyrien, muiden yliluonnollisten olentojen vai ihmisten joukossa. Lisäksi Auringon seurakunnalla on oma paikallinen radikaali osastonsa, joka ei epäröi iskea kokousväkeä vastaan. Lopulta kokous saa räjähtävän lopun.

Veren perintö -kirjassa Sookie sai tietää erikoisista sukujuuristaan, joiden käsittelemistä odotin jo hieman tähän osaan. Naisen keijusukujuuret mainittiin pariin kertaan, mutta sen enempää niistä ei kuultu. Ja ehkä niin olikin hyvä. Kirjaan olisi mahdutettu liikaa asioita, jos huippukokouksen lisäksi Sookie olisi ruvennut tarkemmin pohtimaan, mistä hänen keijuosansa on peräisin. Huippukokous sai kuitenkin miettimään keijujen ominaisuuksia. Onko telepaattius ainoastaan keijujen kyky vai voiko myös aivan tavallisella ihmisellä olla Sookie-kirjojen maailmassa telepaatin kykyjä? Sookien telepaatin kyvyt voisi selittää hänen keijusukujuurillaan, mutta kirjassa esiintyy myös jo jostain aikaisemmasta osasta tuttu telepaatti-Barry. Onko Barrykin keiju tai osinkeiju? Sookielle ja Barrylle heidän kykynsä tarjoaa mielenkiintoisen kysymyksen, onko heillä velvollisuus auttaa pelastustoimissa, kuten kadonneiden etsimisessä. Haluavatko he sitoutua siihen?

Miesasioissa Pahan veren valtakunta tarjosi paljon pohdittavaa ja koin kirjan Sookien eräänlaisena itsetutkiskeluna, mitä hän haluaa omalta elämältään. Ihmistiikeri Quinnin kanssa asiat sujuvat ihan hyvin, mutta kuinka suhde voi onnistua, jos toinen osapuoli joutuu matkustelemaan jatkuvasti työnsä takia? Entinen poikaystävä Bill kaupittelee huippukokouksessa tietokantaansa vampyyreista ja yrittää päästä juttusille Sookien kanssa. Sookie ei ole antanut anteeksi miehen petollisuutta, joten se siitä ja Bill voi painua matkoihinsa. Entäpä Erik? Pakon edessä Sookie joutuu vaihtamaan vertaan Erikin kanssa, mikä on jo ainakin kolmas kerta, kun niin tapahtuu. Tahtomattaan Sookie sitoutuu entisestään viikinkivampyyriin, eivätkä asiat ole entisellään sen jälkeen.

Kirjassa oli lopulta toimintaa ja huippukokous tarjosi monenlaisia tilanteita. Alku oli jälleen jähmeä, mikä vaivasi edellistäkin osaa. Mielestäni vauhtiin päästiin vasta siinä vaiheessa, kun huippukokouksessa alkoi tapahtua. Mitenköhän on sitten seuraavan osan laita? Kummasti tässä osassa Sookien tutut menevät naimisiin, ikään kuin Bon Tempsin olisi vallannut häävillitys.

Sookie Stackhouse -sarja
Veren voima (Dead Until Dark, 2001)
Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas, 2002)
Kylmäveristen klubi (Club Dead, 2003)
Veren imussa (Dead to the World, 2004)
Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005)
Veren perintö (Definitely Dead, 2006)
Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007)
Veren sitomat (From Dead To Worse, 2008)
Pedon veri (Dead and Gone, 2009)
Samaa verta (Dead in the Family, 2010)
Veren muisti (Dead Reckoning, 2011)
Veri kielellä (Deadlocked, 2012)
Sydänverellä (Dead Ever After, 2013)

2 kommenttia:

  1. Mukava lukea näistä Sookie-kirjoista nyt kun olen itse kahlannut sarjan läpi :) Postauksesi herätti mukavia lukumuistoja, vaikka tämä osa ei suosikkeihini kuulukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Minulla on vielä urakka edessä, sillä Sookie-kirjoja tuntuu riittävän.

      Poista