Yön talo osa 5, Otava, 2012, kovakantinen, 416 sivua
suomentanut Annika Eräpuro
Ei mitään. Ilmassa ei ollut mitään.
Otin Nalan syliini ja istahdin vuoteelle. Vapisevin käsin silitin kissaani kerran toisensa jälkeen. "Se oli vain pahaa unta... vain pahaa unta... vain pahaa unta", hoin sille, mutta tiesin valehtelevani.
Kalona oli todellinen, ja jotenkin hän kykeni tavoittamaan minut unieni kautta.
(s. 14)
Yön talon edellinen osa osoitti merkkejä siitä, että sarja voisi muuttua mielenkiintoisempaan suuntaan, joten en malttanut pitää sormiani erossa tästä osasta. Ainakin kirja vastasi taas jälleen kuukauden teinimeiningistä!
Yön talossa komentoa pitää Neferet, joka on hylännyt Nyks-jumalattaren ja valinnut sen sijaan muinaisen pahuuden, langenneen enkelin, Kalonan. Zoey ystävineen on paennut Tulsan tunneleihin, joissa he asustavat yhdessä punaisten tulokkaiden kanssa. Pimeistä tunneleista on onnistuttu tekemään niin viihtyisä paikka kuin vain on mahdollista ja yhteiselo punaisten tulokkaiden kanssa on sujunut hyvin, mutta ovatko he sittenkään niin ystävällisiä kuin vaikuttavat olevan? Zoeylla riittää taas vipinää poikaystäväehdokkaiden parissa. Hänellä olisi mahdollisuus korjata välit Erikin kanssa, mutta samoihin aikoihin tytön ex-ihmispoikaystävä Heath ilmestyy takaisin kuvioihin. Eikä Zoey voi unohtaa Starkia, joka kuoli hänen syliinsä ja tarvitsisi johdatusta hyvien puolelle.
Muinainen pahuus eli Kalona sai kirjan aikana Neferetin kanssa jonkin verran hämminkiä aikaan, mutta odotin heiltä enemmän. Edellisessä osassa puhuttiin Kalonasta siihen sävyyn, että hänen suunnaltaan luvassa on mitä tahansa. Ainakin vielä toistaiseksi tämä muinainen paha oli melko kesy pahis. Kirja oli taas keskittynyt hyvin paljon Zoeyn ympärille ja hahmon asemaa kaiken pelastajana korostettiin entisestään. Onneksi siitä huolimatta muutkin hahmot saivat tilaa. Olen jo melkeinpä kiintynyt Afroditeen, jonka ilkeän ulkokuoren kätköissä tuntuu olevan aivan mukava nuori nainen. Afroditen ja vampyyrisoturi Dariuksen välinen romanssi oli sopivaa vaihtelua päähenkilön ainaisiin poikakuvioihin.
Niitä mahdollisia poikaystäviä Zoeylla nimittäin riittää. Tämän kirjan aikana tytön ympärillä kieppui neljä poikaa, jos Kalonan yritykset Zoeyn harhauttamisesta hukkateille lasketaan mukaan. Juoni alkaa mennä jo naurettavaksi tuolta osin. Jäin miettimään kirjassa käytettyä ärsyttävää teinikieltä. Googlen avulla löysin kommentin, jossa suomentajaa sanottiin huonoksi teinikielen takia. Niinhän sitä voi äkkiseltään todeta, ärsyttävää kieltä, onpa huono suomentaja. Mutta onko suomentaja sittenkään syyllinen siihen, että kirjat vilisevät teinikieltä? Eiköhän ennemminkin ole niin, että kustantamossa on annettu toimeksianto, jonka mukaan suomentaja on kääntänyt kirjan. Ilmeisesti toimeksianto liputtaa vahvasti teinikielen puolesta.
Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti