Gummerus, 2011, kovakantinen, 332 sivua
suomentanut Heli Naski
Hänellä oli tekeillä kolme muutakin kakkua: kaksi lauantaiksi ja yksi sunnuntaiksi. Sellainen ei ollut mitään uutta. Kartanohäissä, Laurelin ja hänen ystäviensä hää- ja juhlapalveluyrityksessä, kesäkuu oli huippusesonkia.
Muutamassa vuodessa he olivat kehittäneet ideastaan loistavaa liiketoimintaa. Joskus hiukan liiankin kukoistavaa, hän mietti. Juuri siksi hän valmisti sokerimassapitsiä kellon käydessä yhtä yöllä.
(s. 15)
Nora Robertsin Morsius-sarjan kolmas osa on nyt luettu ja voin paljastaa, että neljäs osa odottaa jo kotona lukemista. Jotain lainattua tarjoaa kevyen hömpän lisäksi paljon sokerikuorrutusta ja kakkujen kuvailua. Välillä lukiessa teki mieli jotakin makeaa, kun kirjassa kuvailtiin hienoja hääkakkuja, joilla oli vielä suloiselta kuulostavia nimiä.
Morsius-sarjan kolmannessa kirjassa pääosassa on hääkondiittori Laurel McBane, joka on intohimoinen leipuri. Keittiössä ahertava Laurel loihtii mestarillisia luomuksia kakuista ja muista juhlien herkkutarjoiluista. Kiireisen työnsä puolesta naisella ei ole aikaa treffeillä käymiseen, mutta oikea mies on kuulunut Laurelin elämään jo lapsuudesta asti. Ongelma on vain siinä, miten suhde voisi ikinä toimia. Sarjan muihin hahmoihin verrattuna Laurel tulee köyhistä ja juoruja aiheuttavista oloista. Vanhempien rahat hupenivat uhkarohkeisiin sijoituksiin, isällä riitti suhteita muiden naisten kanssa ja lopulta vanhemmat erosivat. Kipakka ja itsepäinen Laurel on aina joutunut tekemään töitä onnensa eteen.
Laurelin romanttisten haaveiden kohde on Parkerin isoveli Delaney "Del" Brown, joka on lapsena ollut mukana tyttöjen leikeissä ja suhtautuu heihin kaikkiin kuin pikkusiskoihinsa. Ensin Delin täytyisi tajuta, että Laurel voisi olla muutakin kuin vain yksi hänen melkein-kuin-siskoistaan. Rikkaana perijänä ja oman menestyvän lakimiesfirmansa ansiosta Delillä riittää rahaa, mikä on koitua pariskunnan kompastuskiveksi. Ihmisten juoruilu on Laurelille kova paikka, vaikka hän yrittää olla välittämättä siitä.
Tähän mennessä Laurel ja Del ovat olleet mielenkiintoisin pari, jonka tarinaan jaksoi keskittyä. Heidän romanssinsa muistuttaa hieman kliseisesti tuhkimotarinaa, jossa köyhä tyttö saa unelmiensa komean ja rikkaan prinssin, mutta jos tuon unohtaa, niin kirja oli viihdyttävää luettavaa. Parin onnen tiellä on varallisuusero ja siitä johtuva ihmisten juoruilu. Laurelia pidettiin vain pyrkyrinä, joka tavoitteli makeampaa elämää ja Delin ajateltiin käyttävän köyhää tyttöä hyväkseen. Ongelmista tehtiin liian isoja ja pariskunta olisi varmaan päässyt hyvään yhteisymmärrykseen, jos olisi vaivaantunut keskustelemaan asiasta aikaisemmin. Lukiessa tuli tunne, että varsinkin Laurel antoi liian paljon merkitystä muiden pahoille puheille, mutta hänen taustansa huomioon ottaen sen voi ymmärtää.
Samoilla linjoilla mennään kuin kahdessa aikaisemmassa osassa. Juoni ei ole mitenkään omaperäinen ja lopputuloksen tietää jo ennalta eli pari saa lopulta toisensa, vaikka matkaan mahtui (mukamas) paljon mutkia. Laurelin ja Delin varallisuusero toi kirjaan lisämausteen, koska oikeassakin elämässä tuloerot voivat aiheuttaa hiusten halkomista ja ainakin ihmisten puheita. Tuo kuvio tuntui siis uskottavalta, vaikkakin hieman liioitellulta. Ehkäpä Amerikassa kaikki on toisin ja siellä asia puhuttaa enemmän.
Morsius-sarja
Jotain uutta (Vision in White)
Jotain vanhaa (Bed of Roses)
Jotain lainattua (Savor the Moment)
Jotain sinistä (Happy Ever After)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti