WSOY, 2009, kovakantinen, 306 sivua
suomentanut Kaisa Kattelus
"Uneksi minusta, Leslie", Irial kuiskasi ja levitti siipensä heidän molempien ympärille, kietoi heidät niihin. Ehkä tytöstä tulisi niin väkevä, että hän kestäisi veripiirron jonkun valitun keijun kanssa. Jos ei, Irial voisi aina antaa hänet jollekulle heiveröisemmälle keijulle. Olisi sääli haaskata suloista, särkynyttä lelua.
(s. 11)
Sala kavala on omanlaisensa jatko-osa Wicked Lovely -sarjan ensimmäiselle osalle Ilki ihanalle. Päähenkilö on vaihtunut ja aiemman osan tärkeät hahmot ovat tällä kertaa taka-alalla. Kuitenkin tapahtumat tavallaan ovat suoraa jatkoa edellisen osan lopulle.
Lukiota käyvä Leslie on ensimmäisestä tutun Aislinnin hyvä ystävä, mutta viime aikoina tyttöjen välit ovat olleet etäiset. Leslie ei tiedä keijuista tai siitä, miten Aislinn on muuttunut. Leslielle on tarpeeksi murheita omasta takaa, jotta hän olisi kiinnittänyt huomiota ystävässä tapahtuneeseen muutokseen. Tyttö tulee rikkonaisesta perheestä, jossa isä on poissaoleva ja veli kuluttaa aikansa pilveä polttamalla ja kaveeraamalla diilereiden kanssa. Veljen epämääräiset tutut ovat jo satuttaneet Leslietä. Tatuoinnista haaveileva Leslie kiinnittää huomionsa kauniiseen kuvaan, jonka hän haluaa saada selkäänsä, eikä hänellä ole aavistustakaan siitä, että tatuointi sitoo hänet pimeyden keijuhovin kuninkaaseen, Irialiin. Tatuoinnin myötä Leslie joutuu väistämättä osaksi keijujen maailmaa.
Leslie ei tehnyt minuun samanlaista vaikutusta kuin Aislinn. Leslien harteita painavat muistot eräästä erittäin ikävästä asiasta, eikä hänen elämänsä ollut helppoa. Irialiin sitoutumisen jälkeen tyttö joutui jopa vaaraan, kun hänen kauttaan kanavoitiin ihmisten tunteita. En vaan pystynyt samaistumaan liian traagisia asioita kohtaavaan hahmoon. Sen sijaan pidin Niallista, joka sai tässä osassa enemmän tilaa ja Irialista, joka tosin oli pienoinen pettymys. Vaikka hän teki ikäviä tekoja, niin luulisi, että pimeyden hovin kuninkaana hän olisi ollut vielä entistä kammottavampi. Jopa kesän kuningas Keenan oli juonittelevampi kuin Irial. Pimeyden kuninkaan hahmosta olisi saanut paljon enemmän irti ja kirjailija olisi voinut kunnolla revitellä tavallaan pahan hovin hallitsijalla. Nyt hahmo jäi vähän puolitiehen muka pahikseksi, joka ei olekaan niin paha kuin olisi voinut olla.
Hoveista eniten oli esillä luonnollisesti pimeyden hovi, josta paljastui kutkuttavia tietoja. Elämä tässä hovissa ei ole yhtä auvoista kuin ensimmäisessä kirjassa esitellyssä kesän hovissa. Hovi on riitaisa ja jatkuvasti jokin taho yritti lietsoa väkivaltaa ja kapinaa ympärilleen, eikä Irialin hallitsijan asema vaikuttanut yhtä vakaalta kuin Keenanin asema kesän hovissa. Keijuhovien välinen valtapeli on vasta kunnolla alkamassa ja pimeyden hovissa väläyteltiin mahdollisuuksia sodasta. Mielenkiinnolla odotan mihin politikointi johtaa tulevissa osissa.
Kirja ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, mutta kyllähän tämän luki. Teksti oli välillä sekavaa, melkein kuin tajunnanvirtaa, joka oli vuodatettu paperille. Olisin kaivannut tekstiin selkeyttä. Leslien, Irialin ja Niallin kolmiodraama oli turha. Ensin luotiin asetelmia siihen suuntaan, että Leslie valitsee jommankumman. Lopulta kumpikin miehistä antoi periksi (ja teki moraalisesti oikein näin toimiessaan). Mutta miksi vihjailla romanssin poikasesta, jos romanssia ei tulekaan?
Wicked Lovely -sarja
1. Wicked Lovely, 2007 (Ilki ihana)
2. Ink Exchange, 2008 (Sala kavala)
3. Fragile Eternity, 2009
4. Radiant Shadows, 2010
5. Darkest Mercy, 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti