Nora Roberts: Jotain sinistä

Alkuteos: Happy Ever After (2010)
Gummerus, 2011, kovakantinen, 331 sivua
suomentanut Heli Naski



Puoli viideltä Parker istui taas työpöytänsä ääressä työstämässä taulukoita, kaaviokuvia ja aikatauluja. Koska päivän tapaamiset oli hoidettu, hän oli ripustanut takkinsa tuolin selkänojalle ja riisunut kenkänsä pöydän alle.
     Hän laski tarvitsevansa paperitöihin vielä tunnin verran ja onnitteli itseään autuaalisen kevyestä päivästä. Loppuviikosta uhkasi tulla mielipuolisen kiireinen, mutta tänään, mikäli hänellä olisi hiukan onnea, hän voisi vaihtaa kuuden maissa mukaviin vaatteisiin, suoda itselleen lasin viiniä ja jopa syödä rauhassa illallista.
(s. 26)

Jotain sinistä -kirjan myötä sain luettua Nora Robertsin Morsiussarjan. Kirjat ovat olleet kaikkine kliseineen mukavan kevyttä luettavaa rentoutumista varten. Roberts hallitsee genrensä, mutta tämän jälkeen pidän jonkin aikaa taukoa hänen kirjoistaan, jotta ehdin välillä lukea muidenkin teoksia.

Sarjan päätösosa kertoo Parker Brownista, ystävysten yhteisen yrityksen säntillisestä hääsuunnittelijasta. Varakkaasta perhetaustastaan huolimatta nainen ei ole jäänyt lepäämään paikoilleen, vaan on rohkeasti ryhtynyt työntekoon. Vanhempiensa ennenaikaisen kuoleman jälkeen Parker päätti muuttaa tyttöjen lapsuuden aikaiset hääleikit yritykseksi, joka tarjoaa naimisiin meneville pareille ainutlaatuiset puitteet suurta päivää varten, nimittäin hienon kartanon puutarhoineen. Tuloksena oli Kartanohäät. Siitä lähtien Parker on ahkeroinut yrityksen paperiasioiden parissa ja huolehtinut häiden suunnittelusta. Asiakkaat ovat olleet haltioissaan unelmiensa häistä, mutta Parkerin omassa elämässä ei ole aikaa romantiikalle.

Järjestelmällisellä Parkerilla on asiat hallussa niin töiden kuin yksityiselämän puolella, kunnes Malcolm Kavanaugh astuu hänen elämäänsä. Nykyään autokorjaamoa pyörittävä entinen elokuvien stuntmies viihtyy moottoripyörän selässä, eikä ole laisinkaan sitä miestyyppiä, joka Parkerin omasta mielestä sopii hänelle. Kerta toisensa jälkeen Malcolm onnistuu hämmentämään Parkerin ajatuksia ja Parker huomaa vähitellen lämpenevänsä miehelle.

En osaa päättää, kumpi oli mielenkiintoisempi pääpari, edellisen osan Laurel ja Del vai tämän osan kaksikko. Parkerin ja Malcolmin lähtökohdat olivat samat kuin Laurelin ja Delin, mutta toisinpäin ja heidän välillään ei ollut niin suurta eroa. Parker edustaa rikasta sukua, joka nauttii arvostusta paikkakunnalla, jossa moni tuntee toisensa. Malcolm on häneen verrattuna köyhä, vaikka ehtikin tienata stuntmiehen työssään sopivasti rahaa autokorjaamon perustamista varten. Yleensä asetelma on aina niin, että mieshahmo on se rikkaampi osapuoli, joten Parkerin ja Malcolmin suhde oli virkistävä poikkeus. Välillä ihan huvitti, kun niin sanotusti paha poika yritti pehmittää järjestelmällistä ja asioita tiukasti hallinnassaan pitävää naista.

Juoni on yhtä jännittävä ja ennalta-arvaamaton kuin sarjan aikaisemmissa osissa. Ennen lukemista voi siis olla varma, että pääpari todella päätyy lopulta yhteen. Kirjan lopussa juhlitaan ensimmäisessä osassa toisensa löytäneen parin häitä ja sen jälkeen on luvassa jälkinäytös. Oli mukava lukea Mackenzien häistä, mutta olen vähän sitä mieltä, että tässä kohdassa olisi toiminut kaikki tai ei mitään. Eli joko kaikkien häistä olisi saatu katsaus tai kenenkään ystävänelikkoon kuuluvan häitä ei olisi juhlittu sarjan aikana.

Morsius-sarja
Jotain uutta (Vision in White)
Jotain vanhaa (Bed of Roses)
Jotain lainattua (Savor the Moment)
Jotain sinistä (Happy Ever After)