Anneli Kanto & Terhi Rannela: Tähystäjäneito

Karisto, 2011, kovakantinen, 237 sivua
Kuparisaari 1


Sarmatia oli purjehtijoiden valtio, ja maan hovin arvonimet olivat merenkulusta peräisin. Valtiolaivan ruoria piteli suuri ruorinainen Blagorodna, jonka perämies oli Neofit Haralampijee Toinen. Tyttären arvonimi oli tähystäjäneito.
      Olen korkea-arvoinen tähystäjäneito, Amaya ajatteli. Olen Sarmatian ruorinaisen ja perämiehen tytär, tähystäjäneito Snezanan sisar ja matkalla suorittamaan ensimmäistä valtiollista tehtävääni Khalkoksen saarelle.
(s. 9)

En enää edes muista, mitä kirjaa hain Risingshadow-sivustolta, kun ”muita kirjoja joista saatat pitää” linkeissä oli Tähystäjäneidon kansikuva. Yleensä aina katson nämä kirjavinkit läpi, ja sitä kautta pääsin kirjan esittelyyn, joka vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että lainasin kirjan kirjastosta. Kirja osoittautui hauskaksi tuttavuudeksi jo siksi, että yleensä luen vain ulkomaista fantasiakirjallisuutta.

Amaya on 17-vuotias Sarmatian tähystäjäneito, joka matkustaa ensimmäistä kertaa kotimaan kamaran ulkopuolelle valtiovierailulle. Matkakohteena on kolkko Khalkoksen saari, jonka hallitsija on kuollut, ja tähystäjäneito edustaa maataan hallitsijan hautajaisissa. Saari on merkittävä kuparintuottaja, josta myös Sarmatia on riippuvainen ja siksi valtiollisten suhteiden pysyminen hyvinä on tärkeää. Ylelliseen Sarmatiaan verrattuna Khalkos tarjoaa Amayalle aivan toisenlaisen maailman. Ihmiset pukeutuvat lähinnä harmaaseen, eikä heitä näy oikein missään. Joka puolella on pulaa jostain, paitsi hallitsijan hovissa. Kun Amaya sitten on valmis palaamaan kotiinsa, Khalkoksen hovilla on hänen varalleen pahaenteinen suunnitelma, joka muuttaa tytön elämän peruuttamattomasti.

Odotin kirjaa, jonka henkilöt noudattaisivat tyypillistä fantasiakirjallisuuden hahmogalleriaa, mutta onneksi kirja osoittautui perinteestä poikkeavaksi. Sarmatia on valtio, jota hallitsee ruorinainen ja hänen puolisonsa on perämies. Hallitsijaparin tyttäriä kutsutaan tähystäjäneidoiksi. Kirjasta ei selviä, millä nimellä mahdollista poikalasta kutsuttaisiin, mutta eiköhän hänelle ole jokin samankaltainen merenkulkuun viittaava arvonimi. Juuri useat viittaukset merenkulkuun viehättivät. En ole koskaan ollut purjehtimassa, joten aihealueeseen liittyvä sanasto on minulle vierasta, ja ehkä tämä seikka lisäsi entisestään kirjan viehätystä. Hyvänä vertailuna Sarmatian arvonimiin toimivat Khalkoksen arvonimet. Siellä hallitsija on Suuri isä, hänen puolisonsa Korkea puoliso ja parin lapset Ensimmäinen ja Toinen poika. Kyseessä on jo miesvaltaisempi kulttuuri.

Kirjan hahmot olivat onnistuneita. Amay on tarinan alussa naiivi ja lapsenomainen hupakko, mutta kirjan aikana hän kasvaa aikuisempaan suuntaan. Pidin hahmon positiivisesta asenteesta ja rohkeudesta, joita Khalkoksen hovin suunnitelmatkaan eivät onnistu lannistamaan. Tärkeässä roolissa oleva Khalkoksen neuvonantaja Miroslav Kostov herätti hilpeyttä. Jotenkin arvasin, ettei jäykkä ja muodollinen nuori mies pysy samanlaisena kirjan loppuun asti vaan jossain vaiheessa hän pehmenee. Ehkä suuriman yllätyksen tarjosi Amayan esiliinaksi vierailulle lähetetty matroona Krasimira. Tiukkapipoinen nainen yritti parhaansa mukaan pitää suojattinsa käytöksen hillittynä ja korkea-arvoiselle neidolle sopivana, mutta khalkoslaisessa pubissa matroona itse heittäytyy villisti viihteelle.

Kirjassa keskitytään hyvin paikkojen kuvailuun ja erityisesti Khalkos tulee lukijalle tutuksi samaan tahtiin kuin neuvonantaja Miroslav esittelee saarta Amayalle. Edellisen postauksen Sotahevoseen verrattuna Tähystäjäneidossa oli suorastaan runsaasti kuvailua. Toisaalta on ymmärrettävää, että Tähystäjäneito on fantasiaa, jolloin sen fiktiivinen maailma on lukijalle tuntematon. Tietysti tässä kirjassa kuvailu on jopa pakollista, jotta lukija saa jotain irti tarinasta. Paikkojen kuvailun kustannuksella hahmot jäivät välillä hieman sivuosaan, mutta kyllä heidän persoonistaan sai tarpeeksi irti. Juonenkäänteistä valtapeli sai hyvin tilaa. Valtioiden välinen politiikka tarjoaa ikävän yllätyksen Amayalle, joka saa huomata olevansa vain muiden ohjattavissa oleva pelinappula.

Tarinassa oli joitakin epäuskottavuuksia, jotka tökkivät siinä kohdassa, kun ne tulivat lukiessa vastaan. Khalkoksen Korkealla puolisolla, Lilyanalla, on mielenkiintoisia harrastuksia ja hän saattaa lähteä naamioituneena tavallisen kansan pariin. Jäin miettimään, eivätkö khalkoslaiset tunnista omaa hallitsijaansa, mutta ehkä Lilyana onnistuu joka kerta naamioitumaan todella hyvin. Toinen mieleen jäänyt kohta oli se, jossa Amaya opetti Miroslavin sisarelle kirjaimia ja lukemista. Tytöltä ei mennyt lopulta kauaakaan oppimiseen, mutta luultavasti tässä kohdassa tärkeämpänä oli sanoma nuorelle kirjan lukijalle. Ei pidä ajatella, ettei pysty johonkin vaan jatkaa sinnikkäästi eteenpäin.

Tähystäjäneito oli mielenkiintoinen tapa tutustua suomalaiseen nuorten fantasiakirjallisuuteen. Onneksi Amayan tarina ei pääty tähän vaan sitä voi seurata jatko-osista. Tähystäjäneidolla sain suoritettua I Spy Challenge 2015 -haasteen kohdan 23 Gender Identifier.

Kuparisaari-trilogia
Tähystäjäneito, 2011
Korkea puoliso, 2012
Kapinallinen, 2013