Sookie Stackhouse osa 10, Gummerus, 2013, kovakantinen, 353 sivua
suomentanut Sari Kumpulainen
Isoisäni Niall oli sulkenut kaikki keijujen ja ihmisten maailman väliset portit. Niin hän oli ainakin väittänyt. Olin olettanut, etten kuulisi enää muista kuin Claudesta, joka oli elänyt ihmisten keskuudessa niin kauan kuin olin tuntenut hänet. Miten siis oli mahdollista, että metsässäni oli talsinut keiju?
(s. 67)
Helmikuun aikana olen tuskaillut ajan kanssa. Missä välissä ehdin rentoutua ja lukea, kun jatkuvasti olisi jotain muuta tekemistä? Ihan sattumalta otin yhtenä aamuna bussiin mukaan tämän kirjan ja siinähän se matka hurahti mukavasti lukiessa. Sookie-kirjat ovat hyvää aivot narikkaan -lukemista, sisältöön ei tarvitse sen kummempia keskittyä, eikä näin ollen pienet keskeytyksetkään haittaa.
Ihmissusien ja muodonmuuttajien esiintulon nostattama meteli ehti jo rauhoittua, mutta nyt heidän takiaan esitetään lakimuutoksia, jotka herättävät närää kaksiluontoisten keskuudessa. Sookie toipuu keijusodasta ja yrittää parhaansa mukaan totutella avioliittoonsa Ericin kanssa. Yhteinen aika viikingin kanssa jää kuitenkin vähiin, sillä vampyyrien tilanne vallankaappauksen jälkeen on häilyvä. Sookie saa uudeksi kämppiksekseen keijuserkkunsa Clauden, joka jäi yksin hänen sisarensa menehdyttyä edellisessä osassa. Claude ei ole ainoa vierailija Sookien luona. Lisää seuraa on luvassa, kun Sookie vahtii lopullisen kuoleman kokeneen Hadley-serkkunsa poikaa Hunteria, ja ihmissudet tahtovat kirmata täydenkuun aikaan hänen maillaan. Todellisen yllätyksen tarjoaa Ericin luoja, joka ilmaantuu seudulle nuoren suojattinsa kanssa.
Kirjassa on hieman väliosan tuntua, mutta oli mukavaa lukea vaihteeksi hieman rauhallisemmista tunnelmista Bon Tempsissä. Kunhan tarina pääsi kunnolla vauhtiin, niin tässäkin osassa riitti juonenkäänteitä. Onneksi ei kuitenkaan ihan niin hurjia käänteitä, kuin muutamassa edellisessä osassa on ollut. Vanhoihin tuttuihin hahmoihin syvennytään lisää kirjan aikana. Erityisesti Claudesta saa uuden positiivisemman käsityksen, kun hahmon motiiveihin perehdytään tarkemmin. Uusista hahmoista Ericin luoja osoittautui pieneksi pettymykseksi. Tuhansia vuosia vanhasta roomalaisesta Appius Livius Ocellasta olisi saanut vaikka mitä aikaan, mutta hahmo jäi valjuksi. Appiuksen nuori suojatti Aleksei sen sijaan herätti mielenkiinnon, vaikka en olekaan ihan varma siitä, kuinka suhtaudun oikeisiin historiallisiin henkilöihin, jotka on otettu mukaan kirjallisuuteen ja muutettu vaikka sitten vampyyreiksi, kuten tässä tapauksessa.
Eiköhän seuraavakin osa ole sopivaa bussimatkalukemista, mutta kyllä tässä jo hengästyttää, kun sarja vaan jatkuu ja jatkuu. Tosin enää ei ole kuin kolme osaa jäljellä.
Sookie Stackhouse -sarja
Veren voima (Dead Until Dark, 2001)
Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas, 2002)
Kylmäveristen klubi (Club Dead, 2003)
Veren imussa (Dead to the World, 2004)
Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005)
Veren perintö (Definitely Dead, 2006)
Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007)
Veren sitomat (From Dead To Worse, 2008)
Pedon veri (Dead and Gone, 2009)
Samaa verta (Dead in the Family, 2010)
Veren muisti (Dead Reckoning, 2011)
Veri kielellä (Deadlocked, 2012)
Sydänverellä (Dead Ever After, 2013)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti