Sookie Stackhouse osa 11, Gummerus, 2013, kovakantinen, 363 sivua
suomentanut Sari Kumpulainen
Kuulosti todella, todella huolestuttavalta. Sandra Pelt oli häijy ja moraaliton nuori nainen. Olin varma, ettei hän ollut vielä täyttänyt kahtakymmentä, mutta hän oli jo yrittänyt saada minut määrätietoisesti hengiltä useamman kerran. Kukaan ei enää pitänyt häntä aisoissa, ja yksityisetsivien mukaan hänen henkinen tasapainonsa horjui näin ollen entistä pahemmin.
(s. 135)
Enpä voi muuta todeta, kuin huh, onneksi jäljellä on enää vain kaksi osaa. Kun aloitin Sookie Stackhouse -sarjan lukemisen, en uskonut jatkavani loppuun asti. Olinhan vannoutunut True Blood -sarjan katselija. Kirjat veivät kuitenkin mennessään ja mikäs siinä, ne ovat osoittautuneet sopivan rentouttavaksi aivot narikkaan -lukemiseksi, jonka parissa voi nollata päivän tapahtumia.
Sookie on jälleen toipumassa vauhdikkaista tapahtumista, kun hänet temmataan uusien seikkailujen pyörteeseen. Tällä kertaa hänen työpaikkansa Merlotte’s-baarin ikkunasta heitetään sisään polttopullo. Baarin omistajan Sam Merlotten tiedetään olevan kaksiluontoinen, joten teosta epäillään jotakuta, joka vastustaa muodonmuuttajia. Pian Sookien omat epäilykset heräävät, ja hän ymmärtää, ettei teko liittynyt mitenkään muodonmuuttajiin vaan olikin erään vanhan sekopäisen vihollisen kostoisku häntä itseään vastaan. Ihan kuin jatkuvassa pelossa elämisessä ei olisi tarpeeksi kestämistä, Sookien ympärillä tapahtuu muitakin kummallisia asioita. Hänen keijusukulaisensa käyttäytyvät epäilyttävästi, Eric ja Pam riitelevät ja vetävät telepaatin mukaan vampyyrien sotkuihin. Lisäksi jo edesmenneestä mummusta paljastuu yllättäviä asioita.
Olin jo lopullisen kyllästynyt tässä osassa esiintyneeseen Sookien vanhaan viholliseen, joka nyt onneksi vihdoinkin päästettiin päiviltään. Juonenkäänteitä riitti taas oikein urakalla, mutta siitä huolimatta kirjassa oli edellisen osan tapaan väliosan tuntua. Lähinnä Veren muistissa pohjustettiin Sookien tulevaa miesvalintaa. Sam-pomo seurustelee, mutta rivien välistä voi aistia, että tunteita olisi alaista kohtaan. Avioliitto Ericin kanssa kangertelee, minkä lisäksi Eric jäi jopa yllättävän etäiseksi kirjan aikana. Bill haaveili edelleen entisestä heilastaan ja Alcide ilmaisi mielenkiintonsa Sookieta kohtaan. Naisella siis riittää miehiä, joista valita. Tähän mennessä olen jo spoilaantunut lopullisesta valinnasta, mutta aika hyvin eräs ehdokas suljettiin pois vaihtoehdoista kirjan aikana. Jos en tietäisi ratkaisua, niin todennäköisesti olisin älynnyt, ettei Sookie valitse tätä kyseistä miestä.
Onkohan kirjan suomentamisella ollut kiire vai miksi tässä tuntui olevan yllättävän paljon tönkköjä kohtia? Yleensä en edes kiinnitä huomiota virheisiin, joten niiden täytyy todella paistaa tekstistä, jotta huomaan ne. Kuitenkin kirjaa lukiessa olin bongaavinani useampia outouksia.
Sookie Stackhouse -sarja
Veren voima (Dead Until Dark, 2001)
Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas, 2002)
Kylmäveristen klubi (Club Dead, 2003)
Veren imussa (Dead to the World, 2004)
Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005)
Veren perintö (Definitely Dead, 2006)
Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007)
Veren sitomat (From Dead To Worse, 2008)
Pedon veri (Dead and Gone, 2009)
Samaa verta (Dead in the Family, 2010)
Veren muisti (Dead Reckoning, 2011)
Veri kielellä (Deadlocked, 2012)
Sydänverellä (Dead Ever After, 2013)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti