Yön talo osa 9, Otava, 2014, kovakantinen, 426 sivua
suomentanut Inka Parpola
Neferet avasi mielensä maistaakseen Yön talosta ja sen asukkaista kuohuvia ja kohoavia tunteiden aromeja.
Hän oli inuitiivinen sekä kirjaimellisessa että ei niin kirjaimellisessa mielessä. Joskus hän todella kykeni lukemaan ajatuksia. Joskus hän saattoi vain maistaa tunteita. Mikäli nuo tunteet olivat riittävän voimakkaita, tai henkilön mieli riittävän heikko, hän saattoi jopa nähdä välähdykseltä mielikuvia - kuvia niistä ajatuksista, jotka elivät mielen sisällä.
(s. 298)
Olen miettinyt, miksi luen Yön taloa. En kuulu sarjan kohderyhmään, eivätkä kirjat ole mitään laatukirjallisuutta. Ärsyynnyn jokaisen kirjan kohdalla ties mistä asioista. Ensimmäinen osa oli vielä hyvä, koska idea vampyyriteinien koulusta oli uusi asia. Sen jälkeen kirjat ovat olleet yksi toisensa jälkeen huonoja, ja sarjaa on venytetty aivan liian pitkäksi. Jotain näissä kirjoissa kuitenkin on, mikä saa jatkamaan. Ehkä olen niin utelias lopun suhteen, etten pysty jättämään sarjaa kesken.
Zoey ja kumppanit ovat asettuneet punaisten tulokkaiden entiseen piilopaikkaan, jota he pitävät asuntolanaan. Tavallisten koulutuntien lisäksi Zoeyn johtama nörttijengi valmistautuu kohtaamaan pimeyden puolelle siirtyneen Neferetin. Entinen ylipapitar on pistänyt tuulemaan aiheuttaakseen mahdollisimman paljon kaaosta koulussa. Yön talon väki välttelee kohtaamisia ihmisten kanssa, mutta Neferet on tarkoituksella palkannut ihmisiä hoitamaan avustavia tehtäviä, kuten puutarhanhoitoa. Samaan aikaan hän antaa pahoiksi muuttuneille punaisille tulokkaille luvan tulla oppitunneille. Zoeyn ystäväjoukko ja pahat punaiset tulokkaat ovat tavallaan vihollisia keskenään, joten yhtäkkiä oppitunnit saavat ihan toisenlaisen luonteen porukoiden kyräillessä toisiaan. Hämmennystä aiheuttaa myös vampyyrien ylimmän neuvoston edustajan, Thanatoksen, saapuminen Yön taloon.
En pysty millään ymmärtämään Zoeyn teinijengin logiikkaa tai sanotaan vaikka kirjailijoiden ajatuksenjuoksua. Pahis-Neferet hallitsee Yön talossa ja käyttää sitä kulissinaan tehdessään maailmanvalloitussuunnitelmiaan. Hän on Zoeyn ja kumppaneiden vihollinen. Minkä ihmeen takia nörttilauma sitten väen väkisin tunkee itsensä takaisin kouluun ja oppitunneille? Luulisi, että heillä on jonkinlaista itsesuojeluvaistoa pysytellä mahdollisimman kaukana hulluksi muuttuneesta Neferetistä. Ilmeisesti kirjasarjaan tarvitaan draamaa, jota teinijengin ja aikuisen vampyyrin kohtaamiset aiheuttavat. Kyseinen teinijengi on vieläpä ainoa porukka, joka tietää Neferetin olevan paha. Onhan se kai ihan hyvä, että teinit pitävät silmällä maailmanrauhaa uhkaavan pahiksen toimia. Kenellekään ei sitten tullut mieleen kertoa jollekulle luotettavalle aikuiselle? Eipä tietenkään, kyllähän Zoey aina itsekseen yhden pahiksen hoitelee.
Ehdin huokaista helpotuksesta siinä vaiheessa, kun kirjoissa sai pientä toivoa Heathin kuolemasta. Mutta se pahuksen poika nousi sitten kuolleista. Eikä siinä vielä kaikki, Heathin sielu on ah, niin syntisen hyvännäköisen Aurox-kundin sisällä tasapainottamassa pahiksen kätyrin mielenlaatua. Ei herregud! Eivätkö kuolleet voisi vain pysyä kuolleina? Kaikkein ärsyttävintä henkiinheräämisessä oli se, että Zoey oli jo ehtinyt jollain tavalla vakiintua Starkin kanssa, mutta tietysti Aurox herättää tytön mielenkiinnon. Taas monen pojan pyörittäminen samaan aikaan alkaa alusta.
Oli tässä kirjassa sentään jotain hyvääkin. Vampyyrien ylimmän neuvoston edustaja Thanatos saapui Yön taloon tarkkailemaan Neferetin toimia. Vihdoinkin joku muu havahtuu siihen, ettei nainen ole sitä, miltä näyttää ulospäin. Samalla ihanan fiksulta ja järkevältä vaikuttava Thanatos voisi minun puolestani laittaa erään teinipoppoon kuriin, etteivät he hypi jatkuvasti seinille. Koulun ratsastuksenopettaja Lenobia on aikaisemmin vilahdellut tarinassa mukana siellä täällä, mutta vasta Määrätyn aikana valotettiin vihdoinkin hänen menneisyyttään. Kiitos siitä, pitkälti Thanatoksen ja Lenobian ansiosta jaksoin lukea kirjan loppuun asti.
Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti