Savukeidas, 2014, kovakantinen, 199 sivua
suomentanut Anniina Ljokkoi
Olen aina saanut lukea ja kuullut puhuttavan, että meidän maassamme elää onnellisia lapsia, joilla on huoleton lapsuus. Se on varmasti totta, kun ajattelen vaikkapa Puustin Annea tai ketä tahansa toista luokkakaveriani. Mutta sitä en käsitä, että miksi sitten minä, joka elän tässä samassa maassa, olen niin äärettömän onneton. Olen taatusti kaikkein onnettomin tyttö, enkä vain meidän maan, vaan koko maailman onnettomin.
(s. 7)
Viimesyksyisillä Helsingin kirjamessuilla kuuntelin Kallion ilmaisutaidon lukiolaisia, jotka haastattelivat Anniina Ljokkoita. Hän on suomentanut Kadrin päiväkirjan, neuvostoaikaisen Viron tunnetuimman tyttökirjan, jota virolaislapset lukevat vielä tänäkin päivänä viidennellä luokalla koulussa. Valitsin haastattelun messuohjelmaani sen perusteella, että suoritin opintoihini liittyvää tehtävää, jossa piti kuunnella kahta kääntämiseen liittyvää haastattelua. Haastattelun aikana kiinnostuin Kadrista. Olen lukenut perinteisiä tunnettuja tyttökirjoja, kotimaista Tiina-sarjaa sekä ulkomaisia teoksia, kuten Vihervaaran Annan, Runotytöt ja Pikku naisia. Virolainen tyttökirja oli uusi tuttavuus, joten pitihän siihen tutustua tarkemmin.
Päähenkilö Kadri on 13–14-vuotias tyttö, joka asuu mumminsa kanssa pienessä kellariasunnossa. Tytön äiti on kuollut ja isä katosi sodan aikana jonnekin. Kadri haaveilee toisenlaisesta elämästä, sillä hän elää köyhissä oloissa, eikä häntä oteta koulussa mukaan leikkeihin. Ystäviä ei ole, paitsi naapurissa asuva pikku-Helle ja Kadrin ihailema luokkakaveri Anne. Tosin myöhemmin Kadrista ja Annesta tulee oikein hyviä ystäviä keskenään. Lukemaan oppiminen kesti kauemmin kuin muilla luokkalaisilla, mutta sen taidon opittuaan Kadri ei muuta tekisikään kuin lukisi kirjoja ja hän haaveilee ryhtyvänsä isona kirjailijaksi. Mummilla on ankarat kasvatusperiaatteet, eikä hän ymmärrä Kadrin lukuinnostusta. Mummi kuitenkin välittää paljon Kadrista, vaikkei sitä näytäkään.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen Neuvosto-Viroon 1950-luvulla. Tapahtumia käsitellään Kadrin minä-kertojan näkökulmasta. Monet kirjassa esiin tulleet asiat olivat näin suomalaisittain vieraita, kuten kirjassa käsitelty pioneerijärjestö, johon Kadrikin liittyy. Lapsena Kadri ei ymmärrä kaikkea, mitä aikuisten maailmaan kuuluu, joten Neuvostoliiton järjestelmän ikävät puolet tulivat kirjassa esiin hieman rivien välissä. Kuvaus Neuvostoliiton aikaisesta Virosta ja ihmisten arjesta oli kuitenkin koskettavaa, vaikka kaikkia asioita ei sanottu suoraan. Suomentaja on laatinut kirjaan jälkisanat, joihin sisältyy käsitteitä selittävä osuus. Tästä olikin hyötyä, vaikka huomasin osion vasta sen jälkeen, kun olin lukenut tarinan.
Kadrin päiväkirja on klassinen tyttökirja, sillä kirjan aikana päähenkilö muuttuu rumasta ankanpoikasesta kauniiksi joutseneksi. Kadri saa ystäviä, kun olosuhteet koululuokassa muuttuvat. Hänet otetaan leikkeihin mukaan ja ensimmäistä kertaa tyttö tuntee kuuluvansa joukkoon. Muutos Kadrin elämässä on lähtöisin kirjailija Elsa Sarapin tuesta. Jouduttuaan sairaalaan Kadri tutustuu Elsaan, joka kannustaa tyttöä siihen, että muutos on Kadrista itsestään lähtöisin, eikä hänen pitäisi odotella ihmettä tapahtuvaksi. Elämänmuutoksen lisäksi kirjassa käsitellään muita tyttökirjallisuuden tyypillisiä piirteitä. Kadria syytetään koulussa varastamisesta, mihin hän ei ole syyllistynyt. Lapsijoukko kokee myös sosiaalisena paineena ja kunnia-asiana olla kantelematta eräästä tapahtumasta.
Kadrin päiväkirja oli oikein mukava tapa tutustua ulkomaiseen tyttökirjallisuuteen ja nimenomaan virolaiseen kirjallisuuteen. Tarina on herttainen kasvukertomus, joka sopii vanhemmillekin lukijoille. Uskoisin että kohderyhmään kuuluva lukija pystyy samaistumaan Kadrin kokemuksiin ulkopuolisuudesta ja koulumaailman nurjasta puolesta, kun taas vanhempi lukija saa enemmän irti juuri neuvostoajan elämästä. Kirjailija kirjoitti Kadrin tarinalle jatko-osan nimeltä Kasuema (äitipuoli), mutta sitä ei ole vielä suomennettu. Mielelläni ottaisin selvää, kuinka Kadrin uusi elämä lähti sujumaan, joten toivottavasti Kasuema suomennetaan.
Osallistun kirjalla I Spy Challenge 2015 -haasteeseen, josta sain suoritettua viidennen kohdan, etunimi kirjan nimessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti