perjantai 4. lokakuuta 2013

J. S. Meresmaa: Mifongin perintö

Karisto, 2012, kovakantinen, sivumäärä 470


"Isvergal?" Hän toisti konsonanttien sorahtaessa kielen päällä. Hän ei katsonut enää Ardisia vaan haraisi hiuksiaan. Pari suortuvaa irtosi nahkahihnan puristuksesta. Danten katse oli lasittunut. "Niin kuin Amargo Isvergal?"
      "Juuri niin." Ardis tunsi itsevarmuutensa palaavan takaisin. Hän nousi jaloilleen täkki ympärilleen kiedottuna. "Ja minä vaadin, että viet minut välittömästi kotiin."

(s. 45)

Suomalainen fantasia on ollut minulle suuri kysymysmerkki, onko sitä lainkaan olemassa? Kirjoittaako kukaan suomalainen kirjailija fantasiaa? Kun Mifongin perintö tuli vastaan kirjastonhyllystä, lainasin sen suurella mielenkiinnolla. Onnekseni en joutunut pettymään. Kirja piti otteessaan heti ensimmäisistä sivuista alkaen. Tapahtumat sijoittuvat keskiajan maailmankuvan kaltaiseen fantasimaailmaan. Tämä on sarjan avausosa, toinen osa ilmestyi tänä vuonna ja jatkoa on luvassa.

Dante Rondestani lähtee veljensä puolesta noutamaan yhtä neljästä Keisarin kirjasta. Merontesin kuningaskunnassa hän pelastaa joesta tytön, jota luulee ensin aivan tavalliseksi, mutta saman tien hänelle selviää, että hän tuli pelastaneeksi valtakunnan prinsessan. Kuninkaantytär Ardis Isvergal on luvattu vaimoksi kuningas Landis Duverneylle, joka on samanikäinen kuin hänen isänsä. Ardis ei tästä tiedosta ilahdu, mutta avioliittosopimus on jo solmittu ja tyttöä odottaa muutto kokonaan toiseen valtakuntaan tulevan aviomiehen luokse. Sattuman kautta Ardis saa henkivartijakseen juuri Danten.
      Kuningattaren roolissa Ardisilta odotetaan tietysti perillistä. Hänen aviomiehensä ei tosin ole ainoa, joka sitä jälkikasvua odottaa. Salaperäinen Keisarin piiri valmistautuu kuolleeksi luullun Agautr Capimontin ja tämän vaimon, Vernan johdolla toteuttamaan suunnitelmiaan, joihin myös Ardis kuuluu, vaikkei hänellä itsellään ole siitä mitään aavistusta.

Tykästyin kovasti kirjan hahmoihin. Ärsyynnyn helposti, jos kirjassa naiset vain odottavat valkoisella ratsulla paikalle karauttavaa pelastavaa ritariaan. Mifongin perinnössä tämä klisee onneksi vältetään. Naispäähenkilö Ardis on toki aluksi hemmoteltu prinsessa, joka on tottunut siihen, että paikalla on aina palvelija auttamassa. Kirjan aikana Ardisin hahmo kasvaa henkisesti, eikä hän jää tähän avuttomien naisten joukkoon. Päinvastoin hahmosta löytyy rohkeutta ja päättäväisyyttä. Hän ei ole kuitenkaan ärsyttävän täydellinen, vaan omine virheineen ja heikkouksineen varsin samaistuttava hahmo.

Miespäähenkilö Dantesta tuli ensimmäisenä mieleen nimen takia Jumalaisen näytelmän kirjoittaja. Hahmo vaikuttaa oikein sopivalta sankarin osaan, hieman salaperäiseltä ja juuri sen takia kiinnostavalta. Ehdottomasti lisäpisteitä Danten hahmo sai Reu-puumasta, joka on hänen uskollinen seuralaisensa. Danten kaksi veljeä ja Linn-sisko saivat myös oman osansa tarinassa. Koko Rondestanien sisaruskatras jaksoi pitää mielenkiintoa yllä lukemisen aikana.

Kirjan juoni etenee melko nopeasti eteenpäin, mutta en kokenut sitä häiritseväksi. Enemmänkin odotin jatkuvasti malttamattomana, minkälaisia käänteitä on seuraavaksi luvassa. Joidenkin kirjojen kohdalla liian nopea eteneminen ärsyttää ja aiheuttaa sen, ettei tarinaan pääse kunnolla sisälle. Tähän kirjaan tuntui sopivan seikkailut ja nopeatempo. Juoneen oleellisesti liittyvät salaperäiset mifongit herättivät heti mielenkiintoni. Itse asiassa jopa hieman nolotti, kun en vihjeistä huolimatta heti tajunnut, ovatko mifongit niitä yksiä tuttuja taruolentoja (en mainitse nimeä tässä, jotta en paljasta liikaa).

Nautin kovasti runsaasta kuvailusta, jota esiintyi kirjassa ilahduttavasti. On aivan eri asia lukea vain muutamalla sanalla luonnehditusta paikasta tai asiasta kuin sellaisista, joiden kuvailuun on keskitytty. Lukijana saa paremman kuvan siitä, millainen paikka/asia on kyseessä, jos sitä myös kuvaillaan enemmän. Pystyin hyvin elämään tarinan mukana, mikä on juonen lisäksi myös yksityiskohtaisen kuvailun ansiota. Kirjassa on paljon kauniita ja mielenkiintoisia tuokiokuvauksia, laivankannalta tarkasteltuja näköaloja ja erityisesti paikkojen kuvauksia.

Kerronta on sujuvaa ja kirjassa käytetty kieli on nopeaa ja helppoa luottavaa, mikä oli myös mieleeni. Kovasti tykästyin koko kirjaan ja olen iloinen siitä, että satuin huomaamaan tämän kirjastossa. Ei tätä voi olla suosittelematta. Innolla odotan, milloin saan seuraavan osan luettavaksi.

Mifonki-sarja
Mifongin perintö 2012
Mifongin aika 2013

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti