Kirjamessuilla

Paljon selailtu ja plärätty messulehti

Vierailin kirjamessuilla lauantaina, mutta tämä blogiin raportointi jäi vasta tälle päivälle. Parin vuoden tauon jälkeen kirjamessut olivat taas mukava ja ehdottomasti käymisen arvoinen kokemus. Valitettavasti vain kamera jäi aamukiireissä kotiin, mutta eihän hyvään messukokemukseen välttämättä kameraa tarvita. Etukäteen olin suunnitellut seuraavani niin monen saksalaisen kirjailijan haastattelua, kuin vain olisi mahdollista. Paikan päällä suunnitelmat hieman muuttuivat. Messuilla oli yksinkertaisesti liikaa katseltavaa ja koettavaa, eikä kaikkea ehtinyt nähdä.

Varmaankin minulle mieleenpainuvimmasta kirjailijahaastattelusta vastasivat Wladimir Kaminer ja Roman Schatz. En tunne Kaminerin tuotantoa, mutta itse haastattelutilanne oli mukavan rentoa seurattavaa ja sekä haastateltava että haastattelija vaikuttivat siltä, että he todella viihtyivät siellä yleisön edessä keskustelemassa. Molempien herrojen puheet saivat yleisössä aikaan naurunpurskahduksia, joten varsin huvittavia ja osuvia kommentteja heiltä kuultiin. Esimerkiksi seuraava tieto sai hilpeyttä aikaan: Kaminer asuu Berliinissä Muuripuiston vieressä. Puistossa ei ole enää muuria, eikä kerrassaan mitään muutakaan (paitsi että puisto on suosittu paikka koiran ulkoiluttamiseen), mutta siitä huolimatta se mainitaan jokaisessa Berliinistä kertovassa matkaoppaassa kiinnostavana kohteena.

Pyörähdin myös ruoka- ja viinimessujan puolella. En oikein tiennyt, kuinka kauan Kaminerin haastattelu kestää, joten ehdin jo hiukan ajatella, etten ehtisi ajoissa seuraamaan näytöskeittiötä. Paikan päällä kävi ilmi, että olin oikein hyvissä ajoin paikalla ennen Olga Temosen ohjelmaa "Emäntänä Olga. Kasvisruokaa läheltä koko perheelle". Kyseessä oli Olga Temosen uuden kirjan esittely ja samalla Olga kokkasi yhden kirjansa resepteistä. Kuten Olga messuilla sanoi, kutsutaan niitä paremman nimityksen puutteessa kesäkurpitsapihveiksi. Kesäkurpitsasiivujen päälle tuli fetajuustoa ja kaikkea muuta en edes enää muista, mutta mukava yllätys oli, että yleisö sai maistaa Olgan haastattelun jälkeen näitä "pihvejä". Olga sai muuten tilaisuuden juontajalta (hänen nimeään ei tilaisuudessa mainittu, enkä löytänyt sitä messulehdestä) erikoismaininnan siitä, että Olga oli ensimmäinen vieras, joka pystyi samaan aikaan sekä puhumaan että valmistamaan ruokaa.
      Näytöskeittiön jälkeen kiertelin ruokamessualueella, jossa oli onneksi ainakin vielä siinä vaiheessa vähemmän väkeä liikkeellä kuin kirjamessujen puolella. Maistelin hyviä maistiaisia. En ole mikään juuston ystävä, mutta messuilla maistoin jotain sveitsiläistä juustoa, joka ei ollut yhtään hullumpaa. Hieman teki mieli ostaa jotain herkkuja, mutta pysyin sitten päätöksessäni, että ostokset teen kirjamessujen puolella.

Tullessani takaisin kirjamessujen puolelle ruokamessuilta satuin kulkemaan Louhi-lavan ohitse, jossa oli jo menossa Eoin Colferin haastattelu. Kuuntelijoita oli niin paljon paikalla, etten nähnyt kirjailijaa edes vilaukselta. Tämä olikin aika mielenkiintoinen kokemus, kun kuuli kaiken puheen, mutta ei nähnyt, kuka puhuu. Colferilta on ilmestynyt uusi kirja Salamurhaajan oppipoika, jossa miljöönä on osittain viktoriaanisen ajan Lontoo. Kirjailija saikin vastata kysymyksiin, miksi juuri viktoriaaninen aikakausi ja Lontoo? Colfer vastasi olevansa kiinnostunut aikakaudesta ja erityisesti sen vaaroista. Kuulemma yleisön joukosta suurin osa ei olisi selviytynyt aikakaudesta hengissä.
      Puheenaiheksi nousi tietysti myös Artemis Fowl -sarja. Colferin mukaan hän olisi voinut kirjoittaa vaikka 20 kirjaa Artemiksesta, mutta hän päätti lopulta, että jossain se raja on tultava vastaan, eikä sen takia jatkanut sarjaa. Kirjailijan itsensä mukaan Artemiksen suosiota voi verrata Harry Potteriin. Harry Potter on hyvä ja ihanteellinen hahmo, Artemis sen sijaan on "the bad boy" eli ei niin hyvä hahmo ja juuri sen takia hahmo on suosittu. Luin teini-iässä pari Artemis Fowl -kirjaa ja ajattelin silloin, että päähenkilö on rasittava hahmo, koska hän on tavallaan paha. Hauskasti mielipiteet vaihtelee eri ihmisten kesken. :)
      Colferin haastattelussa tuli myös hyvin esille, kuinka vähän kirjailijat saattavat olla tekemisissä elokuvaprojektien kanssa, joita heidän kirjoistaan olisi tarkoitus tehdä. Artemiksesta on ollut tulossa elokuva ties kuinka kauan. Colferin mukaan häneltä kysyttiin lupa elokuvaan ja aina välillä soitellaan, että nyt sitten elokuva on vihdoin tekeillä, mutta mitään elokuvaa ei vielä ole valmistunut, eikä hän ole lainkaan mukana sen tekemisessä.

Haastattelun jälkeen uskaltauduin Vantaan antikvariaatin myyntipöytien luokse, joiden tarjous kaikki kirjat kaksi euroa houkutteli väkeä paikalle runsain määrin. Kerran sain kunnon osuman selkääni ja horjahdin myyntipöytää vasten, mutta muuten selvisin onneksi siitä ruuhkasta ehjänä pois. Ja tein myös kivoja löytyjä: Anthony Capellan Napolilainen naimakauppa ja Kate Mossen Labyrintti sekä joulukortteja lähti mukaani.

Kotiin päästyäni olin väsynyt, mutta tungoksesta huolimatta messuilla oli mukavaa! Ensi vuonna sitten taas uudestaan. :)


Mieluisat lukemiset lähti mukaan messuilta.


Joulukortteja oli tarjouksessa, eihän sitä pystynyt mitenkään vastustamaan. Nyt ei tarvitse stressata lähempänä joulua siitä, täytyykö ehtiä tehdä kortit itse, kun on jo näin kivat kortit varastossa valmiina. Kuvaan valikoin omasta mielestäni herttaisimmat kortit.