torstai 24. lokakuuta 2013

Nora Roberts: Sininen daalia

Alkuperäinen teos: Blue Dahlia (2004)
Gummerus, 2006, kovakantinen, sivumäärä 372


Se oli totta. Tietenkin se oli totta. Tuolla kasvilla ei ollut mitään oikeutta kasvaa täällä ja nujertaa muita ympärillään ja muuttaa järjestystä.
      Hänen oli kaivettava se maasta ja löydettävä sille toinen paikka. Hänen oli järjesteltävä kaikki uudelleen juuri kun hän luuli saaneensa kaiken päätökseen. Kuvitella, Stella tuumi nuppujen kasvaessa ja purskahtaessa auki ja levittäessä syvänsiniset terälehtensä. Väri oli täysin väärä. Se oli liian uskallettu, liian tumma, liian heleä.

(s. 139)

Nora Robertsin Sininen daalia sopii nimensä puolesta loistavasti Lukuiloa kukkien keskellä -haasteen lukulistalleni. Robertsin teoksista minulle ennestään tuttuja olivat hänen Kuuden piiri -trilogiaansa kuuluvat kirjat Morriganin risti, Jumalten tanssi ja Hiljaisuuden laakso. Oli mukavaa lukea vaihteeksi Robertsilta kirja, joka sisältyy aivan todelliseen maailmaan ja nykyaikaan. Sininen daalia on hänen Puutarha-trilogiansa ensimmäinen osa.

Stella Rotchild menetti miehensä lento-onnettomuudessa ja on sen takia kahden pienen poikansa yksinhuoltajaäiti. Stella saa kaipaamansa muutoksen elämäänsä, kun hän saa työpaikan taimitarhalta. Harper Housen emäntää Rosalind Harperia kuvaillaan hieman epäsovinnaiseksi ja jopa pelottavaksi. Stella on kuitenkin varma, että työpaikka Rosalindin taimitarhalla on juuri oikea työ hänelle ja sen ansiosta he voisivat poikien kanssa siirtyä elämässä eteenpäin. Stella muuttaa poikien kanssa Harper Housen kartanoon. Pian hän saa huomata, että hänen tehtäviinsä kuuluu myös järjestyksen tuominen taimitarhan kaaokseen.
      Työ taimitarhalla ei kuitenkaan ole aivan helppoa. Stella ärsyyntyy todella komean ja karskin maisema-arkkitehti Loganin käytökseen. Mies osoittaa alusta alkaen olevansa täysin yhteistyöhaluton, mitä tulee Stellan ehdottamiin muutoksiin taimitarhan asioiden hallinnassa. Samaan aikaan kartanon oma kotikummitus aiheuttaa Stellalle kylmiä väreitä hyökkäävällä käytöksellään.

Kirja käsittelee taimitarhan arkea ja siellä työskenteleviä ihmisiä, eikä siinä keskitytä pelkästään Stellaan ja hänen poikiinsa, vaan myös muut hahmot saavat oman osansa tarinassa. Stella on touhukas hahmo, joka osaa ennen kaikkea huolehtia hyvästä järjestyksestä. Pelätty Rosalind osoittautuu mukavaksi ihmiseksi, josta Stella saa itselleen luotetun vanhemman naisen mallin. Maisema-arkkitehti Logan on aluksi ärsyttävä Stellan mielestä, mutta kyllähän sen pystyi jo hyvissä ajoin arvaamaan, millainen lopputulos näiden kahden vihanpidolla on. Kaksikon suhteen kehittyminen oli ihan mielenkiintoista seurattavaa, vaikkakin hyvin ennalta arvattavaa.

Kirjan juoni on oikeastaan aika kliseinen: tehokas yksinhuoltajaäiti saa täydellisen työ arvostetusta työpaikasta, pomo on aluksi pelottava, mutta osoittautuukin myöhemmin todella mukavaksi ja kaiken huipuksi töistä löytyy hyvännäköinen mies, joka vielä pitää naisen lapsista. Juonellisesti Sininen daalia ei tarjoa mitään yllättävää, eikä kerrontakaan ole mitään huippuluokkaa. Sen sijaan pidin kaikista puutarhaan liittyvistä tiedoista, kuten mitä kasveja kannattaa mihinkin istuttaa ja kuinka niitä hoidetaan. Joko Roberts on itse oikea viherpeukalo tai sitten hän on ainakin hankkinut hyvin tietoa puutarhan hoidosta. Tosin täytyy sanoa, että aina kun Stella innostui kertomaan kasveista, tuntui se menevän liikaa tiedon tuputtamisen puolelle...

Harper Housen oma kotikummitus laulaa tuutulauluja Stellan pojille Gavinille ja Lukelle. Lapsista haamu tuntuu pitävän oikein kovasti, mutta aikuisista ei niinkään. Harper Housen väki ryhtyy haamujahtiin selvittääkseen, kuka tämä maan päällä vaeltava rauhaton henki on. Tässä vaiheessa lukija on jo voinut päätellä haamun henkilöllisyyden, mutta kaikki kunnia hahmoille, jotka sitä selvittelevät. Aluksi en jaksanut kiinnostua kartanon kummituksesta ollenkaan, mutta loppua kohden ajatus muuttui positiivisemmaksi. Varsinkin kun tapaus jäi hahmojen selvittelytyön osalta auki, trilogian muissa osissa saa varmasti lisää tietoa haamusta.

Sininen daalia oli sopivaa luettavaa haastetta varten. En ole aivan varma, olisinko tähän muuten tarttunut. Juonellisesti ja kerronnallisesti kirja ei ollut kovin lupaava. Kuuden piiri -trilogia oli mielenkiintoisempaa luettavaa. Kotikummituksen tapaus rupesi kuitenkin kiinnostamaan sen verran, että hiukan houkuttelisi jatkaa seuraavien osien parissa, jotta saisin tietää, mihin kummituskuvioissa lopulta päädyttiin.

Puutarha -trilogia
Sininen daalia (Blue Dahlia)
Musta ruusu (Black Rose)
Punainen lilja (Red Lily)

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut Puutarha-trilogian ja se oli ihan mukavaa viihdykettä. Joskus luin enemmänkin Robertsia, nimenomaan noita jännitysvoittoisia kirjoja enkä niitä romanttisimpia. Myös J.D. Robbin nimellä kirjoitettuja kirjoja olen lukenut pari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että Puutarha-trilogia on mukavaa viihdettä. Tämä ensimmäinen osa ei vielä minuun vaikutusta tehnyt, mutta ehkäpä tarina muuttuu kiinnostavammaksi trilogian loppua kohden.

      Poista