perjantai 21. helmikuuta 2014

George R. R. Martin: Miekkamyrsky 1

Alkuperäinen teos: A Storm of Swords: Steel and Snow (2000)
Kirjava, 2012, pehmeäkantinen, 512 sivua + liitteet
suomentanut Satu Hlinovsky


"Kerro siis minulle – mitä hän sanoi koskettaessaan miestä olkapäälle? 'Mene ja tapa heikkoja'? Vai 'Mene puolustamaan heitä'? Ne lohikäärmeviiriemme alla Kolmijärvellä kuolleet miehet, joista Viserys puhui – antoivatko he henkensä, koska he uskoivat Rhaegarin asiaan, vai koska heidät oli ostettu ja maksettu?"
Dany kääntyi kohti Mormontia, risti käsivartensa ja odotti vastausta.

(s. 304)

Vanha susi on poissa, nuori on mennyt etelään pelaamaan valtaistuinpeliä, ja jäljellä on vain aaveita.

Miekkamyrsky jatkaa kertomusta Seitsemän kuningaskunnan kohtalon hetkistä. Muurin takana valtavat ihmisjoukot ovat liikkeellä kannoillaan uhka, jollaista etelässä ei osata enää edes kuvitella. Toisaalla lohikäärmeiden äiti, maanpaossa oleva Daenerys Myrskysyntyinen, hakee omaa rooliaan kuningattarena jonka tehtävä on vallata synnyinmaansa takaisin.

Kaiken keskipisteessä on kuninkaiden koitoksen pirstoma Westerosin valtakunta. Sota on jättänyt jälkensä myös sen asukkaisiin, eivätkä monet haavoista koskaan parane. Aatelissukujen välienselvittely jatkuu, ja uusia liittoja solmitaan yhtä nopeasti kuin vanhoja särjetään. ”Olen oppinut, ettei rakkaus ole aina viisas. Se voi johtaa meidät mielettömiin tekoihin, mutta me seuraamme sydäntämme… minne se sitten ikinä meidät viekin.”

Sarjan toisen osan lukemisesta ehti kulua aikaa ennen kuin ryhdyin lukemaan Miekkamyrskyä. Huomasin lukemisen aikana, etten joka kohdassa enää muistanut, miten jokin tietty hahmo oli siihen tilanteeseen joutunut, mutta se ei pahemmin häirinnyt. Game of Thronesia katsomalla sain tietää etukäteen, miten Miekkamyrsky päättyy. Kirjan lukeminen ei tuonut sen kummempia yllätyksiä enää, mutta olen todennut, että ehkä minulle sopii tämän sarjan kanssa tällainen tyyli. Ensin siis katson tv:stä tulevat jaksot ja kirja antaa täydentävän näkökulman tapahtumiin.

Miekkamyrskyn alun tapahtumat tapahtuvat samanaikaisesti Kuninkaiden koitoksen lopun kanssa. Neljästä kuninkaasta on kolme jäljellä, mutta Rautasaarten valtias Balon Greyjoy korvaa menehtyneen Renlyn kruununtavoittelijana. Etelässä Joffrey istuu yhä rautavaltaistuimella aikeenaan avioitua Margaery Tyrellin kanssa. Mustalahdella karvaan tappion kokenut Stannis Baratheon on vetäytynyt Lohikäärmekivelle punomaan uusia suunnitelmia papitar Melisandren avustuksella. Pohjoisen kuninkaan, Robb Starkin leirissä kuuluu soraääniä liittolaisten pettyessä kuninkaaseensa. Lisäksi Muurin takaisella alueella vapaiden kansojen ja villien kuningas Mance Rayder kokoaa joukkojaan marssiakseen kohti Muuria ja sen myötä kohti Seitsemää kuningaskuntaa.

Kirjan näkökulmahahmoina ovat jälleen kahdesta ensimmäisestä osasta tutut hahmot, mutta kertojien joukko on kokenut joitakin muutoksia. Kuninkaiden koitoksessa näkökulmahahmona olleen Theon Greyjoyn osuus jäi näillä näkymin yhden kirjan mittaiseksi, sillä hän ei ole Miekkamyrskyn kummankaan niteen aikana seurattavana hahmona. Yhden hahmon poistumisen lisäksi tarina sai kaksi seurattavaa hahmona lisää, nimittäin Jon Nietoksen ystävän Samwell Tarlyn ja itse Kuninkaansurmaaja Jamie Lannisterin.

Kahden aiemman osan postauksissa olenkin jo kirjoittanut siitä, miten yksikään hahmoista ei ole täysin yksioikoinen, vaan jokaisesta selviää vähitellen uusia puolia. Kukaan hahmoista ei ole automaattisesti hyvä tai paha, mikä tuo inhimillisyyttä hahmokaartiin. Inhottavan tuntuisia hahmojakin voi ymmärtää ainakin jollain lailla, kun tietää taustoista, jotka ovat saaneet heidät toimimaan tietyllä tavalla. Tässä Miekkamyrskyn ensimmäisessä niteessä tällainen yllätys oli Jamie Lannister, jonka avautumisen myötä hahmosta sai aivan uudenlaisen käsityksen.

Miekkamyrskyä lukiessa huomasin miten keskittyminen herpaantui useampaankin kertaan. Martin on luonut hienon ja mielenkiintoisen sarjan, mutta alkuhuuman jälkeen heikot puolet iskevät nopeammin vastaan. Hahmoja ja tapahtumia riittää vaikka millä mitalla, joten paikoitellen juonessa mukana pysyminen tuotti vaikeuksia. Ehkä minun olisi alusta asti pitänyt kirjoittaa itselleni yhteenvetoa siitä, mitä kahdessa aikaisemmassa kirjassa on tapahtunut ja millaiseen asetelmaan kirjat päättyivät. Jonkinlainen ähkykin ehti jo iskea, niin monta sivua, eikö muka mistään olisi voinut tiivistää? Taidan pitää hengähdystauon ennen toisen niteen aloittamista.

Tulen ja jään laulu -sarja
Valtaistuinpeli (A Game of Thrones)
Kuninkaiden koitos (A Clash of Kings)
Miekkamyrsky osat 1 ja 2 (A Storm of Swords)
Korppien kestit (A Feast for Crows)
Lohikäärmetanssi (A Dance with Dragons)
The Winds of Winter
A Dream of Spring

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti