Tammi, 2001, kovakantinen, 700 sivua
suomentanut Jaana Kapari
Harry kumartui, tunnisti Ronin käsialan ja repi kuoren auki. Kuoressa oli häthätää raapustettu viesti.
Harry – ISÄ SAI LIPUT – Irlanti vastaan Bulgaria, maanantai-iltana. Äiti kirjoittaa jästeille ja kutsuu sinut meille. Kirje on ehkä jo perillä, en tiedä miten nopeasti jästiposti kulkee. Ajattelin kumminkin lähettää tämän Possulla.
Harry luki uudestaan Possu-sanan ja katsoi sitten pientä pöllöä, joka viuhtoi katonrajassa lampunvarjostimen ympärillä. Hän ei ollut ikinä nähnyt mitään vähemmän possumaista.
(s. 40)
Minulla oli viime vuonna henkilökohtaisena lukuhaasteenani tavoite lukea suosikkisarjani Vihervaaran Annan kaikki osat. Tänä vuonna alkuvuoden tavoitteeni on lukea Potterit loppuun asti. Luin Viisasten kiven viime pääsiäisen tienoilla ja toinen osa Salaisuuksien kammio tuli luettua heinäkuussa. Sen jälkeen Potterit eivät mahtuneet lukulistalleni ennen kuin vasta uuden vuoden aikoihin, jolloin aloitin kolmannen osan, Azkabanin vangin.
Harryn neljäntenä kouluvuonna Tylypahkassa järjestetään kolmivelhoturnajaiset, joihin osallistuu oman koulun lisäksi kaksi muuta velhokoulua, Beauxbatons ja Durmstrang. Kustakin osallistujakoulusta valitaan ottelija kolmeen rohkeutta, taitoa ja ajattelua mittaavaan taikakoetukseen, ja kolmen koulun nuoret velhot ja noidat seuraavat turnajaisia omia suosikkejaan kannustaen. Ottelupäivien välissä koulunkäynti jatkuu: Hagridin tunneilla tutustutaan räiskeperäisiin sisuliskoihin, Sibylla Punurmio ennustaa Harrylle synkkää kohtaloa ja pimeyden voimilta suojautumista opettaa omalaatuinen Alastor "Villisilmä" Vauhkomieli. Seuralaisen pyytäminen joulutanssiaisiin tuntuu Harrysta lähes ylivoimaisen vaikealta tehtävältä, mutta edessä ovat vielä koitokset, joiden veroisia Harry ei ole koskaan aikaisemmin kokenut.
Sarjan neljäs tuo sopivasti vaihtelua tapahtumapaikkoihin, sillä enää kirjassa ei seikkailla pelkästään Tylypahkan koulussa. Harry pääsee heti kirjan alussa Weasleyn perheen mukana huispauksen maailmanmestaruuskilpailuihin, jotka päättyvät ikävään välikohtaukseen. Kouluvuoden aikana Tylypahka toimii kolmivelhoturnajaisten näyttämönä ja silloin eri koetusten myötä kirja vie lukijan sopivasti pois ainaisilta oppitunneilta ja koulun arkirutiineista. Turnajaisten kaksi muuta osallistujakoulua oppilaineen pitävät mielenkiintoa yllä. Tylypahka ei voi olla maailman ainoa velhokoulu, joten yksi suosikkikohtani kirjassa on muiden taikakoulujen arkeen tutustuminen. Harmi vain, ettei siitä selviä periaatteessa mitään, lähinnä kirjassa keskitytään kertomaan yksittäisistä vieraiden koulujen oppilaista.
Tammikuisessa Azkabanin vankia käsittelevässä postauksessa kirjoitin, että miellän tämän neljännen osan eräänlaiseksi kasvukirjaksi. Kirjan lukemisen jälkeen olen edelleen samaa mieltä. Kolmannen osan loppu oli pohjustusta tulevaa varten ja sarja muuttui sen myötä synkempisävyiseksi. Liekehtivä pikari jatkaa siitä. Tarina ei enää ole välillä jännittävää lastenkirjallisuutta, vaan tässä mennään nuortenkirjallisuuden puolelle. (Samalla mietin, miksi tämä on kirjastoluokituksessa lastenkirjojen joukossa?) Voisi sanoa, että jos kolmessa ensimmäisessä osassa päähenkilötrio koki tapahtumat seikkailuna, niin Liekehtivässä pikarissa kyse ei enää ole mistään harmittomasta ja jännittävästä seikkailusta. Kirjassa otetaan ensiaskeleet edessä koittavaa sotaa varten, johon velhoyhteiskunta myöhemmin joutuu.
Liekehtivä pikari oli luultavasti hieman liikaa minulle, silloin kun lapsena luin kirjan ensimmäisen kerran, sillä pidin kirjaa hyvin pelottavana ja näin painajaisia lukemisen jälkeen. Myöhemmillä lukukerroilla tästä on saanut eri tavalla irti vaikka mitä ja hahmot ovat näyttäytyneet aivan uudessa valossa. Esimerkiksi raivostuttava velholehden toimittaja Rita Luodiko, joka ei kaihda likaisia keinoja saadakseen mehukkaita aiheita teksteihinsä. Mikä saa hänet kirjoittamaan tekstejä, jotka jopa pilaavat jonkun henkilön maineen? Onko hän vain niin skandaaleja janoava stalkkeri? Tai professori Vauhkomieli ja Barty Kyyry Jr, joista voisin jonkinlaista analyysiä kirjoittaa, harmi vain, että samalla spoilaisin kirjan juonta pahasti, joten jätän sen analyysin kirjoittamatta.
Sarjan alkupään osista Liekehtivä pikari on ehdoton suosikkini. Tässä on herkullisen paljon viitteitä tulevaa varten. Koska tiedän, kuinka sarja todella päättyy, on mielenkiintoista yrittää kiinnittää huomiota niihin vihjeisiin, joiden perusteella voisi yrittää päätellä, että mitä onkaan luvassa. Samalla voi miettiä sitä, osaisiko niiden pohjalta arvata myöhempien osien tapahtumia.
Harry Potter-sarja:
Viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone) 1998
Salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets) 1999
Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban) 2000
Liekehtivä pikari (Harry Potter and the Goblet of Fire) 2001
Feeniksin kilta (Harry Potter and the Order of the Phoenix) 2004
Puoliverinen prinssi (Harry Potter and the Half-Blood Prince) 2006
Kuoleman varjelukset (Harry Potter and the Deathly Hallows) 2008
Voi, minä niin muistan kun luin tätä kirjaa jossain kirjastossa, jotakin odottelin siellä, parikymppisenä likkana! Tämä kirja oli se kirja, joka lopullisesti koukutti minut Harry Potteriin. Pidän kirjaa varmasti yhtenä parhaimmista, ehkä Azkabanin vangin ohella, nuo loppupään uudemmat kirjat tahtovat mennä minulla vähän sekaisin. =D
VastaaPoistaKiva, että pidät tästä! Tämä on kyllä koukuttava kirja. :)
Poista