Tammi, 2001, kovakantinen, 195 sivua
suomentanut Marvi Jalo
Ennen kuin talutin Villiruusun tarhaan, se sai tulla katsomaan varsaa. Good Morning yritti asettua niiden väliin, mutta varsa kiilasi sen eteen ja tuijotti takaisin. Villiruusu puhalsi varovasti ilmaa sen päälle, ja se maiskutti suutaan. Ele tarkoitti: ”Minä olen ihan pikkuinen vaan.” Me tapaamme sanoa sitä ”naksutteluksi.”
(s. 68)
Sandra ja varsojen kevät oli pienoinen yllätys, joka tuli vastaan vanhoja kirjoja penkoessa. En yhtään muistanut, että olen joskus saanut tällaisenkin kirjan. Muistelen lukeneeni lähinnä Marvi ja Merja Jalon kirjoittamia hevoskirjoja. Marvi Jalo tosin liittyy tähän kirjaan sillä tavalla, että hän on suomentanut sen.
Sandran vanhemmilla on oma hevostila, jossa kasvatetaan hevosia. Sandran oma hevonen nimeltään Villiruusu ja se on tietysti maailman paras hevonen tytön mielestä. Sandran paras ystävä Ebba käy tilalla lähes päivittäin, ja yhdessä tytöt ratsastavat lähiseudun maastossa. Talvella tienoo hautautuu lumeen, jolloin tytöt käyvät kaupassakin ratsain, kun tiet ovat tukossa, eikä autolla pääse. Vaikka oman hevosen hoitaminen onkin ihanaa, niin parasta on varsojen seurassa. Kevääksi odotetaan jopa kuuden varsan syntymää, mikä pitää perheen kiireisenä.
Oli ihan mielenkiintoista lukaista tämä kirja. En muistanut tarinaa ennalta, joten kaikki tapahtumat tulivat ikään kuin uusina vastaan. Kirjassa on suomalaisiin hevoskirjoihin verrattuna piristävä piirre: se kertoo aivan tavallisesta arjesta hevosten kanssa. (Eri mieltä voidaan tietysti olla siitä, kuinka tavallista on oman tilan omistaminen.) Lapsena kahlasin läpi kaikki Nummelan ponitalli- ja Pappilan ponitytöt -kirjat. Niissä juoneen tuntui oleellisesti liittyvän mitä hurjimpia sattumuksia, kuten kiusaamista, hevosvarkauksia, muuta rikollisuutta ja yliluonnolliselta vaikuttavia tapahtumia.
Muistelisin etten ole lukenut Sandrasta kertovan kirjasarjan muita osia lapsena. Varsojen kevät on sarjan kolmas osa, ja kaksi aiempaa osaa olisi hyvä olla luettuna ennen tämän osan lukemista. Kirjasta puuttui taustatietoa menneistä tapahtumista. Esimerkiksi Sandran perheen kasvattamien hevosten rotua ei paljastettu aivan heti ja koko heidän kasvatustyönsä tarkoitus oli myös vähän pimennossa. Jossain vaiheessa ruvettiin käsittelemään laukkaratsastusta, joten ilmeisesti tilalla kasvatettavat hevoset ovat laukkaratsuja. Todennäköisesti en ole lapsena välittänyt taustatiedon puuttumisesta, mutta nyt huomasin kaipaavani edes jonkinlaista kertausta siitä, mitä aiemmin on tapahtunut.
Olen käynyt vanhoja kirjalaatikoita läpi vähän siinä mielessä, että osan kirjoista voisi vihdoinkin heittää pois. Eihän kaikkea voi säästää, vaikka lapsuudenaikaisista kirjoista saisikin nostalgisia muistoja. Mietin vaan, vieläkö heppakirjoilla on lukijoita ja mikä olisi kätevin tapa päästä eroon vanhoista kirjoista (antikvariaatti, kirjasto, kirppis, nettikirppis)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti