Book Studio, 1995, pokkari, 301 sivua
suomentanut Annika Eräpuro
Elizabeth kohotti katseensa kohti taivasta räpyttelemättä silmiään kirkkaassa päivänvalossa. Hänen ulkonäköään oli aina sanottu enkelimäiseksi, eikä hän ollut koskaan näyttänyt yhtä hauraalta, yhtä tyyneltä, yhtä paljon taivaalliselta olennolta kuin nyt, kun paksut hiukset kieppuivat hänen ympärillään silkkisen viitan tavoin ja repaleinen puku sai hänet näyttämään kristityltä marttyyrilta.
(s. 6)
Ylämaa-sarja on vihdoinkin luettu ja takanapäin. Uteliaisuuteni riitti sarjan lukemiseen, mutta lukukokemukseni perusteella taidan jättää Jude Deveraux’n kirjat vastedes lukematta.
Ylämaa-sarja päättyy Milesin romanssiin. Aikaisemmissa osissa nuorinta Montgomerya on tituleerattu varsinaiseksi naistenmieheksi. Milesille toimitetaan mattoon kääritty lahja hänen leiriinsä. Mahdollisen hyökkääjän sijasta maton kätköistä paljastuu alaston nainen. Hän on Elizabeth Chatworth, joka joutui pulaan sarjan edellisessä osassa autettuaan Rainen vaimoa Alyxandriaa. Milesin täytyisi päästää Elizabeth takaisin kotiin, sitä vaativat niin hänen luotetuin miehensä kuin myös veljensä. Miles ei kuitenkaan suostu vaatimuksiin, vaan päättää pitää naisen itsellään. Elizabeth tuotiin miehelle lahjana, mikä selvästi oikeuttaa pitämään hänet.
Edellisessä osassa Elizabeth yritti auttaa Alyxandriaa pakenemaan, mutta joutui itse vangiksi. Pagnell -niminen aatelinen keksi toimittaa naisen lahjana Miles Montgomerylle. Nuorimmasta veljeksestä liikkuu huhuja, että hän on pahamaineinen elostelija, jolla on peräti pahoja voimia, jotta hän saisi naiset valtaansa. Kirjasarjan aikana sattuneiden tapahtumien johdosta Elizabethin ja Milesin suvut ovat vihamielisissä väleissä keskenään, melkeinpä sodassa. Miles yrittää todistaa Elizabethille, että hän pystyy elämään vain yhden naisen kanssa. Elizabethilla on pelkkiä huonoja kokemuksia miehistä. Milesin läheisyydessä hän oppii, etteivät kaikki tarkoita pahaa.
Ylämaan enkeli on sarjan kolmannen osan kanssa siinä mielessä samanlainen, ettei pääpariskunta joudu solmimaan mitään pakkoavioliittoa. Elizabeth ja Miles tulevat kumpikin vauraista aatelissuvuista, joten heillä on samankaltainen tausta. Tarinassa on kuitenkin paljon vastakkainasettelua. Rakastavaiset kuuluvat sukuihin, jotka suhtautuvat toisiinsa vihamielisesti. Kummankin sukulaiset yrittävät saada järkeä hahmojen päähän. Eihän vihamieheen ihastumisesta seuraa mitään hyvää. Toinen tarinassa vahvasti näkyvä vastakkainasettelu liittyy hahmojen käyttäytymiseen. Miles on aina rakastanut naisia ja käyttäytynyt sen mukaan. Elizabeth on joutunut olemaan varuillaan omassa kodissaan ja pelkäämään miehiä sarjassa aiemmin esiintyneen isoveljensä tekojen vuoksi.
Milesin suhtautuminen naisiin on tullut esiin jokaisessa aiemmassa osassa, joten odotin mielenkiinnolla, millainen naistenmies hahmo olisi. Montgomeryn veljeksille tyypilliseen tapaan mies osaa olla ärsyttävän jääräpäinen. Kaikesta huolimatta veljiinsä verrattuna Miles ottaa Elizabethin kohtalaisen hyvin huomioon, eikä heidän välilleen muodostu niin pahaa jääräpäisyydestä, väärinkäsityksistä tai muusta vastaavasta johtuvaa eripuraa kuin aiemmille pareille. Tämän kirjan aikana ärsytykseni kohdistui Elizabethin veljeen Rogeriin. Lievästi sanottuja harmeja aiheuttanut hahmo olisi minun puolestani voinut pysytellä taka-alalla.
Jäi kummastuttamaan, mikähän mahtaa olla tämän kirjan alkuperäisen version todellinen julkaisuvuosi. Kirjan tietojen mukaan se on vuosi 1982, vaikka tämä onkin sarjan viimeinen osa ja siten tämän pitäisi olla ilmestynyt Ylämaan laulun (1983) jälkeen. Netistä löytyi sellaisetkin ilmestymysvuodet kuin 1981 ja 1983.
Ylämaa-sarja
Ylämaan lupaus
Ylämaan taika
Ylämaan laulu
Ylämaan enkeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti