Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Alkuperäinen teos: Kometen kommer (1946)
uudistettu laitos Kometjakten 1968
WSOY, 2010, pokkari, 144 sivua
suomentanut Laila Järvinen
suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010


Isä kumartui Piisamirotan puoleen ja sanoi:
– Mitä jos mietiskelisitte vähän aikaa riippumatossa? Eikö se olisi miellyttävää?
– Te sanotte niin vain jotta pääsisitte minusta eroon, sanoi Piisamirotta.
Hän puhalsi korpunmurua, joka oli maapallo, ja se putosi pöydänreunan yli. Muumipeikko vingahti.
– Nyt lähdetään joelle ja heti, sanoi Muumimamma.
– Minä näytän teille miten kaislaveneitä tehdään.
(s. 27)

Muistan lapsuudesta Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvan, jonka näin silloin useampaan kertaan. Janssonin samannimistä kirjaa en ole aiemmin lukenut. Kirjan lukemisen aikana katsoin elokuvan uudestaan ja yllätyin siitä, että elokuvaan oli tehty muutoksia. Tosin ehkä muutoksista ei olisi pitänyt yllättyä, niin monia tarinoita muutetaan ainakin jollain tavalla, kun ne muokataan kirjoista elokuviksi.

Muumilaaksossa eletään normaalia arkea, kun alkaa tapahtua kummallisia luonnonilmiöitä. Samoihin aikoihin Muumitaloon saapuu vieraaksi joen varressa olleen kotikolonsa menettänyt Piisamirotta. Hän on pessimistinen filosofi, jonka mukaan maailmanloppu on lähellä. Kaikki luonnonilmiöt viittaavat lähestyvään loppuun. Muumipeikko ja Nipsu huolestuvat Piisamirotan ennustuksista, joten Muumimamma lähettää heidät Yksinäisillä vuorilla sijaitsevalle tähtitornille ottamaan tarkemmin selvää asioista.

Matkan varrella Muumipeikko ja Nipsu saavat selville, mikä luonnonilmiöt on aiheuttanut. He tutustuvat heti matkan alussa Nuuskamuikkuseen, joka kertoo heille, että pyrstötähti on tulossa kohti Muumilaaksoa. Muikkunen liittyy matkaseuraksi. Yhdessä he löytävät granaatteja ja tapaavat hyönteisistä kiinnostuneen hemulin ennen kuin ovat perillä tähtitornin luona. Siellä matkalaiset saavat huolestuttavan tiedon. Pyrstötähti iskeytyy vain muutaman päivän kuluttua maahan. Kolmikolle tulee kiire kotiin. Kotimatkalla Muumipeikko pelastaa Niiskuneidin pulasta, minkä jälkeen Niiskuneiti ja hänen veljensä Niisku liittyvät seurueeseen. Kotona he kertovat pyrstötähden tulosta, ja sitten onkin jo kiire pelastautua luolaan.

Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan tarina on melko synkkä, varmaan jonkun mielestä jopa ahdistava. Turvallista laaksoa uhkaa yhtäkkiä maailmanloppu, jonka estämiseksi hahmot eivät voi tehdä mitään. Asia ratkeaa muumien omintakeiseen tapaan, on parasta lähteä ottamaan selvää, mistä oikein on kyse. Synkästä lähtökohdasta huolimatta tarina viehätti. Muumit suhtautuvat lähestyvään uhkaan melko rauhallisesti ja ottavat uutisen vastaan omalla tavallaan. Muumipeikko ja Nipsu eivät edes tiedä, mikä on pyrstötähti ennen kuin Nuuskamuikkunen paljastaa sen heille. Paluumatkalla seurueella on aikaa poiketa polulta. Muumeilla on kova luotto siihen, että asiat kyllä järjestyvät.

Kirjan hauskinta antia olivat omalaatuiset hahmot. Mukaan mahtuu tärkeilevä ja aina suunnitelmallinen Niisku kuin myös täysillä harrastuksiinsa keskittyvät hemulit, joita on kaksi kappaletta. Toinen on kiinnostunut hyönteisistä ja toinen postimerkeistä. Vähiten pidin Muumipeikosta, jonka käytöksessä olisi parannettavaa. Ensin hän ja Nipsu olivat hyviä ystäviä, mutta seikkailun edetessä Nuuskamuikkunen syrjäytti Nipsun. Piisamirotan pessimistisyys lähinnä huvitti, ja Nuuskamuikkusen kykyä olla haalimatta turhia esineitä ei voi kuin ihailla. Oli ilo palata muumien pariin.