Leonie Swann: Murha laitumella

Alkuperäinen teos: Glennkill (2005)
WSOY, 2007, kovakantinen, 388 sivua
suomentanut Helen Moster


Seuraavana päivänä lampaat löysivät uuden maailman, sellaisen jossa ei ollut paimenta tai paimenkoiraa. Ne epäröivät kauan ennen kuin tekivät päätöksensä poistua ladosta. Vihdoin ja viimein ne uskaltautuivat ulkoilmaan etunenässään Mopple the Whale, jolla oli nälkä. Oli lumoavan kaunis aamu. Yöllä keijut olivat tanssineet ruoholla ja jättäneet jälkeensä tuhansia vesipisaroita. Meri, sininen, kirkas ja sileä, näytti puunatulta, ja taivaalla näkyi muutama villainen pilvenhattara.
(s. 28)

Leonie Swannin esikoisteos on ollut kirjahyllyssäni useamman vuoden lukemattomana. Oikeastaan olin jo unohtanut kirjan olemassaolon. Kirja palasi mieleen yllättäen, jolloin päätin vihdoinkin lukea sen. Ennakolta kirjan asetelma vaikutti jopa jännittävältä. Yleensä lampaisiin törmää lastenkirjoissa, eivätkä ne niissä todellakaan tutki murhia.

Irlantilainen lammaslauma löytää eräänä kesäaamuna paimenensa kuolleena laitumeltaan. Georgen rinnassa sojottaa lapio, joten jonkun on täytynyt murhata hänet. Lampaat päättävät selvittää, kuka murhasi omissa oloissaan viihtyvän paimenen. Tutkintaa johtaa neiti Maple, jota sanotaan Glenkillin ja ehkä jopa koko maailman viisaimmaksi lampaaksi. Georgella oli tapana lukea laumalleen erilaisia kirjoja, joten lampailla on jo valmiiksi tietoa ihmisten toimintatavoista. Ne tietävät esimerkiksi sen, että murhaaja palaa aina rikospaikalle. Kun laitumella käyskentelee useita kyläläisiä, on oikean syyllisen selvittäminen vaikeaa. Lampaita askarruttaa myös Georgen lupaama matka Eurooppaan, kenen kanssa ne nyt lähtevät matkalle?

Georgen lampaat eivät ole mitään tavallisia lampaita. Paimenensa lukemien kertomusten perusteella ne tietävät maailmasta enemmän kuin tavalliset lampaat. Jokainen on omanlaisensa yksilö, joka tuo oman panoksensa murhajutun selvittelyyn. Tapauksen tutkinta hoituu nimenomaan yhteistyönä. Viisas neiti Maple eli lammasmaailman neiti Marple tekee aloitteen murhan selvittämiseksi. Mopple the Whale on ruualle kovin perso pässi, jonka muisti on vailla vertaistansa. Mustalla Othellolla on salaperäinen menneisyys sirkuksessa. Vanhaa sir Ritchfield -pässiä alkaa jo ikä painaa, eikä se jaksaisi keskittyä tapaukseen nuorempien lailla. Rohkea Zora on ainoa, joka uskaltaa tarkkailla maisemaa jyrkänteen reunalta.

Tarina kerrotaan lampaiden näkökulmasta. Ne selvittävät tapahtunutta tarkan hajuaistinsa avulla ja kuuntelemalla ihmisten keskusteluita. Lukija saa tietää tapahtumista vain sen, minkä lampaatkin saavat selville. Onneksi ihmiset eivät osaa epäillä lampaita salakuuntelusta, joten he puhuvat lampaiden kuullen monenlaisista asioista. Lampaiden ajatukset eivät ole aina johdonmukaisia ja ne poukkoilevat helposti asiasta toiseen. Ihmisten käyttämät monimutkaiset sanat hämmentävät lampaita. Tarina kulkee eteenpäin lampaiden ajatusjuoksun mukaisesti eli poukkoillen, mikä oli välillä häiritsevää ja välillä ainoastaan sympaattista.

Voi, miten sympaattinen lammastarina! Sanoisin että Murha laitumella on hyvä keino aloitella dekkareiden lukemista. Juonessa on paimenen murha mukana, ja tuo murha myös selvitetään, mutta juoni ei kuitenkaan ole mitenkään raaka. Kirja on hauska hyvänmielen dekkari.