Yön talo osa 2, Otava, 2010, kovakantinen, sivumäärä 351
Minun johtajuuteni merkitsi isoa muutosta Pimeyden tyttärissä. Afrodite oli ollut johtajana viimeiset kaksi vuotta, ja sinä aikana ryhmästä oli tullut nurkkakuntainen, ylimielinen kerho, jossa sisäpiirin ulkopuolelle jääneitä tulokkaita käytettiin hyväksi ja pilkattiin.
No, tänä iltana asiat muuttuisivat.
(s. 220)
Zoey Redbird päätyi ensimmäisessä osassa Merkityssä Yön taloon, joka on vampyyrien sisäoppilaitos. Hän on ainoa vampyyri, joka hallitsee kaikki viisi elementtiä ja tulokkaaksi hänen tatuointinsa on hyvin laaja. Hyvien ystäviensä ansiosta Zoey on vähitellen kotiutunut Yön taloon ja samalla hyväksynyt kutsumuksensa. Jonain päivänä hänestä tulee vampyyrijumalatar Nyksin ylipapitar. Zoeylla on edessään uusi tehtävä, sillä edellisen osan lopussa hänestä tuli Pimeyden tyttärien johtaja. Nyt hänen on valmistauduttava ensimmäiseen täysikuurituaaliinsa ja keksittävä uudet säännöt ja toimintatavat, jotta Pimeyden tyttäret eivät enää olisi samanlainen ulkopuolisia tulokkaita halventava kerho kuin mitä se oli aikaisemmin.
Juuri kun kaikki vaikuttaisi olevan hyvin, eräs paikallinen urheilijapoika löydetään kuolleena. Poliisit epäilevät tekijäksi vampyyriä pojasta löytyneiden haavojen takia. Niinpä Zoey joutuu kuulusteltavaksi, koska ollessaan vielä kokonaan ihminen, hän tunsi pojan. Pian tämän jälkeen jo toinenkin Zoyen tietämä poika katoaa. Pahinta kaikessa on se, ettei Zoey enää tunne voivansa kunnolla luottaa opastajaansa ylipapitar Neferetiin.
Minun makuuni Zoey on edelleen hieman ärsyttävä liiallisella täydellisyydellään. Tässä toisessa osassa tuo vain korostuu tytön poikaongelmien myötä. Hän sai vahingossa entisen ihmispoikaystävänsä Heathin leimaantumaan itseensä. Yön talosta löytyi Erik, jolla on Zoeyn tavoin edessään joko muutos vampyyriksi tai kuolema. Eivätkä nämä kaksi vielä riitä, ehei. Lisäksi on vielä ah, niin kiehtova ja salaperäinen Loren Blake, joka on vampyyrihovirunoilija ja vieläpä yksi opettajista!
Muut hahmot osoittivat kehitystä ensimmäiseen osaan verrattuna. Voi olla, että suhtauduin Merkittyä lukiessani liian kriittisesti Zoeyn ystäviin. Petetyn aikana huomasin selvemmin, kuinka oikeasti hyviä ystäviä he ovat. Avausosan ”noita-akka suoraan Helvetistä” eli Pimeyden tyttärien entisen johtajan Afroditen hahmo sai suhtautumaan aivan uudella tavalla itseensä. Voin jopa jollain tavalla ymmärtää hahmon aiempaa inhottavaa käytöstä tämän kirjan paljastusten myötä. Ylipapitar Neferetin kaksinaamaisuus ei kai olisi pitänyt tulla yllätyksenä, mutta kyllä se silti vähän yllätti, että juuri Neferet paljastui petolliseksi.
Merkityssä esiintyi pienessä osassa Yön talossa kuolleita oppilaita, joiden piti olla kuolleita, mutta silti Zoey pystyi näkemään heidät. Petetyssä ”zombievampyyreiden” arvoituksessa päästään askel eteenpäin, heidän joukkoonsa joutuu nimittäin myös Zoeyn paras ystävä Stevie Rae! Ensimmäisen osan tapaan tässäkään ei vielä kokonaan paljastu, miten kuolleet oppilaat pystyvät yhä elämään ja olemaan muiden keskuudessa. Pieniä tiedonmurusia toki annetaan, mutta jos haluaa selvittää, mitä olennot ovat, täytyy jatkaa sarjan lukemista. Ovela ratkaisu kirjailijoilta, mutta malttamattoman lukijan kannalta todella ärsyttävää.
Nyt kun hahmot ja kirjan maailma olivat jo entuudestaan tuttuja, huomasin myös viihtyväni tämän osan parissa paremmin kuin ensimmäisen osan. Yön talo tuntuu silti edelleen enemmän teini-ikäisille sopivammalta luettavalta, mutta kyllä teini-iän ylittänytkin voi viihtyä sarjaa lukiessaan. Stevie Raen ja muiden jo kuolleiden, mutta silti elossa olevien hahmojen arvoitus kiehtoo, joten kyllähän tässä täytyy jatkaa lukemista ja selvittää, kuinka heille käy.
Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti