Sookie Stackhouse osa 4
Gummerus, 2011, kovakantinen, 328 sivua
suomentanut Johanna Vainikainen-Uusitalo
Mielijohteesta sanoin sen, mitä ajattelin. "Toivon vain ettei kukaan satuta minua", sanoin huonosti ajoitetussa rehellisyydenpuuskassa. Oli myöhä ja olin väsynyt. "En halua joutua sairaalaan. En halua tavata lääkäriä." En halunnut myöskään joutua juomaan yhtään vampyyrinverta, joka kyllä parantaa nopeasti mutta sillä on sivuvaikutuksensa. "Joten minä lupaan pysyä erossa ikävyyksistä", sanoin lujasti.
(s. 24)
Sookie Stackhouse -sarjasta blogatessani olen jatkuvasti inissyt siitä, miten ensin tutustuin True Bloodiin ja aloitin kirjojen lukemisen paljon myöhemmin kuin televisiosarjan katsomisen. Tällä on ollut se vaikutus, että pidän tv-sarjasta enemmän kuin kirjoista. Ilmeisesti en kuitenkaan osaa pitää näppejäni erossa Sookie Stackhouse -kirjoista, mistä tämäkin bloggaus on hyvä osoitus. :) Tällä kertaa lukuvuorossa oli sarjan neljäs osa. Odotukset kirjan suhteen olivat korkealla, koska pidin paljon tähän perustuvasta tv-sarjan kaudesta.
Sookie tekee uudenvuodenlupauksen pysyä erossa ikävyyksistä. Lupauksen pitäminen osoittautuu hankalaksi heti alusta alkaen, sillä matkalla töistä kotiin Sookie ohittaa hätääntyneen miehen, joka on kukapa muukaan kuin vampyyri Eric Northman. Eric on menettänyt muistinsa, joten Sookien on otettava vampyyri hoiviinsa. Samoihin aikoihin Sookien veli Jason katoaa mystisesti. Jasonin kodin läheltä löytyy verta ja jonkin ison eläimen tassunjälki. Sookie ei halua uskoa pahinta, eihän Jason voi olla kuollut, mutta etsinnöistä huolimatta veljeä ei vaan löydy. Soppaan lisätään vielä seudulle saapunut paha noita, joka yrittää seuraajiensa kanssa vallata alueen muilta yliluonnollisilta otuksilta. Kyseinen noita on vieläpä syyllinen Ericin muistinmenetykseen. Tässä sopassa on Sookien hyvä yrittää pitää lupauksensa.
Edellinen osa eteni todella vauhdikkaassa tahdissa. Tämä neljäs kirja oli onneksi taas hieman rauhallisempi osa. Kyllähän tässäkin sattui ja tapahtui kaikenlaista, mutta Kylmäveristen klubin jatkuvaan toimintaan ja väkivaltaan kyllästyneenä nautin välillä rauhallisemmasta tunnelmasta. Varmasti monen muunkin lukijan suosikkihahmo Eric oli kirjassa haavoittuvaisempi ja inhimillisempi kuin koskaan aikaisemmin, mikä oli sopivaa vaihtelua verrattuna siihen, millainen hahmo on normaalisti. Muutenkin tässä osassa oli oikeastaan aika paljonkin hyvä aineksia ja kirjan parissa viihtyi hyvin. Olisiko sitten huumorin taso noussut vai mikä lie syynä. Ainoastaan Jasonin etsintä tuntui pitkitetyltä. Ymmärrettävästi Sookie oli huolissaan veljestään, mutta tarvitsiko Jasonin etsimiseen silti käyttää niin paljon aikaa?
Ehdottomasti yksi mielenkiintoisin lisä kirjasarjaan olivat noidat. Jos Bon Tempsin pikkukaupungissa ja sen lähialueilla liikkuu jo vampyyreita, ihmissusia ja muodonmuuttajia, niin kyllä sinne joukko noitia sopii muiden joukkoon. Kirjassa keskityttiin lähinnä pahoihin noitiin tai siis yhden pahan noidan johtamaan joukkoon, mutta kunpa myöhemmissä osissa kerrottaisiin myös enemmän niistä hyvistä noidista. Wicca-uskonto vaikutti kiinnostavalta. Ihmissudet tulivat mukaan kuvioihin vasta edellisessä osassa, joten oli hauska saada lisää selville heistä. Esimerkiksi lauman hierarkia oli uskottavasti suunniteltu.
Lukemisen aikana en edes kunnolla hahmottanut, kuinka lyhyestä aikavälistä kirja kertoo. Tarina alkaa uudenvuoden yöstä, jonka aikana Eric päätyy Sookien hoiviin. Kirjan lopulla Sookie tosin kertoo Ericille, että tietystä tapahtumasta oli kulunut päiväkausia. Silti päädyin jostain syystä sellaiseen käsitykseen, että tapahtumat olisivat sijoittuneet ajallisesti suunnilleen kahden viikon ajalle. Että tiuhaan tahtiin nuo yliluonnolliset otukset selvittelevät asioitaan.
Sookie Stackhouse -sarja
Veren voima (Dead Until Dark, 2001)
Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas, 2002)
Kylmäveristen klubi (Club Dead, 2003)
Veren imussa (Dead to the World, 2004)
Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005)
Veren perintö (Definitely Dead, 2006)
Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007)
Veren sitomat (From Dead To Worse, 2008)
Pedon veri (Dead and Gone, 2009)
Samaa verta (Dead in the Family, 2010)
Veren muisti (Dead Reckoning, 2011)
Veri kielellä (Deadlocked, 2012)
Sydänverellä (Dead Ever After, 2013)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti