Suzanne Collins: Nälkäpeli

Alkuperäinen teos: The Hunger Games (2008)
WSOY, 2009, pokkari, 389 sivua
suomentanut Helene Bützow


Nälkäpelin säännöt ovat yksinkertaiset. Kaikkien kahdentoista vyöhykkeen täytyy luovuttaa peliin yksi tyttö ja yksi poika. Heitä sanotaan tribuuteiksi. Kaksikymmentäneljä tribuuttia suljetaan valtavalle areenalle, joka voi olla mitä tahansa paahtavasta aavikosta hyiseen erämaahan. Kilpailijat taistelevat keskenään kuolemaan asti, ja kisa kestää useita viikkoja. Viimeinen elossa oleva tribuutti on voittaja.
(s. 24)

Olen seurannut Nälkäpelin ympärillä pyörivää hypetystä taka-alalta ja miettinyt, miksi kaikki ovat niin innoissaan kirjoista, joissa teini-ikäiset ja vähän nuoremmatkin joutuvat taistelemaan toisiaan vastaan jossain kilpailussa. Minulla ei ollut aivan selkeää käsitystä kirjan ideasta, mutta mielsin sarjan ällöttävän väkivaltaiseksi ja omituiseksi, koska ne taistelevat osapuolet ovat noin nuoria. Viime syksynä eräs ystäväni hehkutti sarjaa ja suositteli lukemaan sen mieluummin kuin tuomitsisin kirjat mitään tietämättä. Fiksu neuvo, jota noudatin lopulta.

Pohjois-Amerikan raunioista syntyi Panem, joka on jaettu valtaapitävään Capitoliin ja siihen nähden alistusasemassa oleviin vyöhykkeisiin. Ennen vyöhykkeitä oli 13, kapinan jälkeen vain 12, sillä yksi vyöhyke hävitettiin kokonaan. Rangaistukseksi kapinasta ja samalla muistutukseksi omasta vallastaan Capitol kehitti Nälkäpelin, tosi-TV-ohjelman, jossa 12-18-vuotiaat lapset ja nuoret kilpailevat toisiaan vastaan vuosittain vaihtuvalla peliareenalla. Jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan kilpailuun yksi tyttö ja yksi poika. 24 tribuutin joukosta vain yksi voi selvitä hengissä ja hänestä tulee myös Nälkäpelin voittaja.

16-vuotias Katniss Everdeen asuu vyöhykkeellä 12, joka on yksi köyhimmistä vyöhykkeistä. Vyöhykkeellä asuvat ihmiset näkevät nälkää ja monelle arki on selviytymistä päivästä toiseen. Katniss on perheensä elättäjä ja hän huolehtii äidistään ja pikkusiskostaan Primistä salametsästämällä pienriistaa yhdessä ystävänsä Galen kanssa ja myymällä saaliitaan mustassa pörssissä. Vuosittain käytävässä Nälkäpeli-arvonnassa Katnissin pikkusisko Primrose arvotaan edustamaan 12. vyöhykettä, jolloin Katniss ilmoittautuu vapaaehtoiseksi kilpailuun siskonsa sijasta. Vyöhykkeen toiseksi tribuutiksi valikoituu leipurin poika Peeta Mellark, joka kerran aikaisemmin auttoi Katnissia selviämään hengissä.

Lämpenin täysin Katnissin hahmolle. Minua ärsyttää toisaalta ylitäydelliset hahmot, jotka tuntuvat tietävän ja osaavan kaiken kaikesta, mutta toisaalta taas myös liian avuttomat ja selkärangattomat hahmot, jotka odottavat pelastajaansa, eivätkä itse pysty tekemään yhtään mitään. Katniss sen sijaan oli juuri oikeantyyppinen hahmo varsinkin tämän kaltaiseen kirjaan. Päättäväinen ja toimelias tyttö, jolla kuitenkin on myös heikompia ominaisuuksia, kuten jonkinlaista juroutta. Katniss on inhimillinen hahmo ja lukijana pystyin samaistumaan häneen.

Ehkä olin liian innostunut Katnissin hahmosta, sillä Peeta ei ainakaan vielä tehnyt suurta vaikutusta minuun. Täytyy sanoa, että Katnissin tavoin hänkin vaikutti mukavan inhimilliseltä ja sympaattiselta hahmolta, mutta jollain tavalla ei vaan iskenyt. Aion lukea trilogian loppuun asti, joten ehkäpä Peetan hahmo saa itseensä jotain ulottuvuutta vielä kahden jäljellä olevan osan aikana. Jään odottamaan sitä. Muista hahmoista juoppo tribuuttivalmentaja Haymitch, Nälkäpeli-arvonnan suorittanut Effie Trinket, Katnissin stylisti Cinna ja Rue 11. vyöhykkeeltä jäivät mieleen. Varsinkin Haymitchin ja Effien vastakkainasettelu oli huvittavaa.

Capitol pitää vyöhykkeitä pelon vallassa väkivaltaisen kilpailun avulla. Tosi-tv-ohjelma paljastaa vyöhykkeiden eri arvoisuuden, sillä vain muutama vyöhyke tulee hyvin toimeen ja loput ovat köyhiä. Vauraiden vyöhykkeiden kilpailijoita kutsutaan ammattilaisiksi ja he ovat harjoitelleet Nälkäpeliä varten pienestä pitäen. Sen sijaan köyhien vyöhykkeiden osallistujille kilpailu tietää lähes varmaa kuolemaa. Capitolissa harvat etuoikeutetut nauttivat yltäkylläisestä elämästä. Heille Nälkäpeli on viihdettä, johon he voivat osallistua sponsoroimalla tribuutteja ja tribuuttien pärjäämisestä lyödään jopa vetoa. Muille Nälkäpeli on pakollista katseltavaa. Kirjan maailma oli kaikessa raakuudessaan uskottava. Kirjailija on hienosti osannut luoda omanlaisensa maailman, vähän niin kuin Rowling loi Harry Pottereihin taikamaailman.

Nälkäpeli on raaka kirja ja pelkkä ajatuskin kilpailusta, jossa nuorten on pakko tappaa toisiaan, on vastenmielinen. Olen kuitenkin iloinen, että annoin kirjalle mahdollisuuden, sillä se oli hyvää luettavaa. Juuri täysin omanlaisensa maailma jaksoi kiinnostaa ja vahvatahtoinen päähenkilö oli ehdottomasti plussaa.

Nälkäpeli -trilogia
Nälkäpeli (The Hunger Games 2008)
Nälkäpeli - Vihan liekit (Catching Fire 2009)
Nälkäpeli - Matkijanärhi (Mockingjay 2010)