maanantai 17. maaliskuuta 2014

Maite Carranza: Susiemon klaani

Alkuperäinen teos: El clan de la loba (2005)
Noitien taistelu 1. osa (La guerra de las brujas. Parte I)
Tammi, 2008, kovakantinen, 441 sivua
suomentanut Anu Partanen


Mitä O ennusti

Kerran saapuu valittu, joka polveutuu Omista.

Hänellä on tulta hiuksissaan,
siivet, ja suomuja ihossaan,
kurkustaan kuuluu ulvahdus
ja silmissään on kuolema.

Hän auringolla ratsastaa
ja kuuta kieputtaa.

(s. 5)

Susiemon klaanissa kiinnitin ensimmäiseksi huomioni kirjasarjan nimeen, Noitien taistelu. Minulle noituutta ja noitia tai velhoja käsittelevä kirja tarkoittaa Harry Potter -kirjoja. Sen takia olinkin kiinnostunut ottamaan selvää, minkälaisina noidat kuvataan Carranzan kirjassa ja millaisessa maailmassa he elävät.

14-vuotias Anaid on elänyt koko ikänsä pienessä Urtin kylässä Pyreneiden vuoriston tuntumassa. Eräänä yönä hänen äitinsä, häikäisevän kaunis Selene, katoaa jälkiä jättämättä. Hänet on todennäköisesti siepattu. Ennen tätä Anaidilla ei ollut aavistustakaan salaisuudesta, joka koskee hänen sukuaan. Äidin katoamisen myötä tytölle avautuu kokonaan uusi maailma. Selenen uskotaan olevan valittu, jonka tulosta on laadittu ennustuksia. Ainoastaan valittu voi lopettaa ikiaikaisen sodan kahden noitaheimon, Omar- ja Odish-noitien välillä. Tätinsä Criseldan ohjauksessa Anaid harjoittelee omien noitavoimiensa käyttöä pelastaakseen äitinsä. Tehtävä ei tule olemaan helppo, sillä matkan varrella Anaid saa huomata, ettei koskaan voi olla varma siitä, keneen voi luottaa ja keneen ei.

Susiemon klaanin lähtöasetelma on oikeastaan hyvin samanlainen kuin Luukaupungissa, jonka luin tammikuussa. Päähenkilö kuvittelee olevansa aivan tavallinen ihminen, mutta saa yhtäkkiä tietää, että hänellä onkin erikoisia kykyjä. Lisäksi kummassakin kirjassa äidit katoavat ja tytär päättää etsiä heidät. Valitettavasti vain Anaid ei yllä aivan samalle tasolle Claryn kanssa. Anaid on juuri sellainen hahmo, josta Luukaupunki -postauksessa kirjoitin, hän sopeutuu muutokseensa liian helpon oloisesti ja hänen tekonsa onnistuvat heti täydellisesti. Pidin kirjan tarinasta ja olisin halunnut pitää myös Anaidista, mutta taikuuteen sopeutumisen nopeus Anaidin kohdalla tuntui epäuskottavalta.

Kirjan sivuhahmot paikkasivat päähenkilön ärsyttävyyttä. Hyvien omarien puolella mielenkiintoa jaksoi ylläpitää tasan kaksi hahmoa. Eniten pidin Selenestä, joka onnistui huiputtamaan kaikkia nokkeluudellaan. Anaidin Criselda-täti oli hyvä esimerkki siitä, että homssuisen ja hajamielisen ulkokuoren sisällä voi piillä hyvinkin väkevä noita eli ulkokuori ei ratkaise kaikkea. Pahojen odishien puoli vaikutti sen sijaan mielenkiintoiselta, sillä nämä henkilöt jäivät jollain tavalla vielä varjoon ja sitä myötä hieman salamyhkäisiksi. Salaperäinen ulkomaalainen rouva Olav oli kiltti Anaidille, mutta rouva onkin odish! Millä asialla hän liikkuu tytön perässä? Tai odishien jonkinlainen valtiatar Kreivitär, jonka huhutaan olevan unkarilainen kreivitär. Hänestä ei vielä paljastettua kunnolla mitään, joten jännitys säilyy seuraavaan osaan.

Lukemisen aikana minulla oli vahva käsitys siitä, että tapahtumat sijoittuisivat Espanjaan. En oikein edes tiedä, mihin perustin mielikuvani, sillä paikoista ei saanut sen parempaa tietoa kuin että Anaid on asunut aina Urtissa Pyreneiden tuntumassa. Lukemisen jälkeen oli aivan pakko uteliaisuudesta tarkistaa, missä Urt sijaitsee. Ei suinkaan Espanjassa, vaan Ranskan puolella, mutta kylläkin melko lähellä Espanjan ja Ranskan välistä rajaa.

Susiemon klaani esitteli mielenkiintoisella tavalla noitien tapoja ja uskomuksia, jotka poikkesivat Potter -kirjojen taikuudesta. Tässä noituus oli yhdistetty naiseuteen ja tullessaan noidaksi tai ollessaan valmis käyttämään taikavoimiaan, tytöstä tuli samalla nainen. Noitien taistelun maailmassa tytön on käytävä läpi initiaatioriitti tullakseen oikeaksi noidaksi. Luonnollisesti riitistä on vielä selvittävä hengissä, mikä ei välttämättä olekaan aivan yksinkertaista. Ylipäätänsä noituus tuntui olevan kirjassa vain naisten asia, sillä suurin osa kirjassa mainituista hahmoista oli naisia.

Kirja sopi hyvin fantasian nälkään ja aion jatkaa trilogian parissa lukemalla sen loppuun asti. Loppujen lopuksi jälkimauksi jäi kuitenkin keskinkertaisuus. Tässä oli hyviä kohtia, mutta jotain olisi voitu tehdä myös toisella tavalla. Erityisesti pidin lukujen välissä olevista valittua koskevista ennustuksista ja tutkielmista.

Noitien taistelu -trilogia:
Susiemon klaani (El clan de la loba)
Jään valtakunta (El desierto de Hielo)
Odin kirous (La Maldición de Odi)

2 kommenttia:

  1. Hei, blogissani on sinulle haaste :)
    http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.fi/2014/03/elamani-muumina-ja-muumillinen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Vastaan siihen piakkoin. :)

      Poista