Nora Roberts: Punainen lilja

Alkuperäinen teos: Red Lily (2005)
Gummerus, 2007, kovakantinen, 339 sivua


Harmaapukuinen hahmo istui keinutuolissa ja lauloi vaimealla äänellä vanhanaikaista tuutulaulua. Sen katse kohtasi Hayleyn silmät, mutta se jatkoi lauluaan ja keinutteli edelleen.
      Järkytys ravisteli turtumuksen Hayleyn päästä ja hänen sydämensä pomppasi kurkkuun.
      Mitä hänen olisi pitänyt sanoa haamulle, joka ei ollut näyttäytynyt muutamaan viikkoon? Terve vaan, mitä sinulle kuuluu? Tervetuloa kotiin? Hän pohti ankarasti, mikä olisi ollut asiallinen tervehdys, varsinkin kun kyseinen haamu oli täysin sekopäinen.
(s. 21)

Punainen lilja päättää Robertsin Puutarha -trilogian. Ensimmäisen osan, Sinisen daalian, luin viime vuonna osana lukuhaastetta Lukuiloa kukkien keskellä. Toisen osan Mustan ruusun luin tämän vuoden alussa, vaikkei ensimmäinen osa mitään suurta vaikutusta tehnytkään. Päätin jatkaa trilogian loppuun asti ihan vain mielenkiinnon vuoksi, miten käy lopulta kartanon omalle kotikummitukselle, Amelialle, joka häiriköi Harper Hallin asukkaiden elämää.

Rosalind Harperin taimitarhalla eletään etelän pakahduttavan kuumaa kesää. Hayley Philips, jonka Rosalind otti siipiensä suojaan, tuskailee nyt vuorostaan tunteidensa pauloissa. Hayley päätyi aikoinaan taimitarhalle jätettyään entisen elämänsä taakseen isänsä kuoleman jälkeen. Kaiken lisäksi hän oli köyhä ja odotti lasta. Taimitarhalla Hayley sai katon päänsä päälle ja vakituisen työpaikan. Lapsen syntymän jälkeen hänestä tuli lopullisesti Harper Hallin ruokakunnan jäsen. Hayleyn pieni Lily-tytär on koko poppoon suosikki. Rosalindin vanhin poika, Harper Ashby on erityisen kiintynyt tyttöön ja hänen äitiinsä. Siinäpä riittää selvittelyä, miten edetä suhteeseen, kun on ensin esittänyt pitävänsä toisesta vain kaverina.
      Aivan kuin rakkaushuolissa ei olisi tarpeeksi haasteita, Amelia-kummitus on päättänyt tehdä kaikkensa, jotta Hayley ja Harper eivät saisi toisiaan. Ennen tuutulauluihin ja häiriköintiin tyytynyt haamu on edennyt sekopäisissä touhuissaan liian pitkälle. Hän on ruvennut ottamaan Hayleyn valtaansa ja pakottaa tämän näkemään näkyjä omasta elämästään. Näistä kohtauksista saa kärsiä koko talonväki.

Hayley Philips saapui Harper Halliin trilogian ensimmäisessä osassa. Silloin hän oli vielä sivuhahmo, tuleva yksinhuoltajaäiti, joka etsi vaikeassa tilanteessa majapaikkaa kaukaisen sukulaisensa luota. Tässä päätösosassa on naisista Hayleyn vuoro olla päähenkilönä. Viimeistään nyt selvitellään Hayleyn tunteita ja ajatuksia, joita hän koki odottaessaan Lilyä ja saadessaan jäädä taimitarhalle. Hayley on myös tärkeässä osassa Amelian arvoituksen ratkaisemisessa, sillä hän on suunnilleen samanikäinen haamun kanssa ja heillä on muitakin yhtäläisyyksiä. Tämänkertaisen romanssin mies, Harper, on kolmekymppinen aikamiespoika, kuten kirjassa usein muistetaan mainita. Ilmeisesti ihan menevä mies, jolta ei ole puuttunut naisseuraa. Harper on selvästi päättänyt asettua aloilleen, sen verran vakavissaan hän on Hayleyn kanssa ja aika nopeaan tahtiin onnellinen pariskunta ryhtyy leikkimään kotia.

Mustassa ruusussa Mitch Carnegie sai kummitusjahtiin lisää selkoa ja samalla tiellä hän jatkaa nytkin. Amelia kohdistaa vihansa aina pariin, joka ei ole vielä kunnolla yhdessä, mutta etenemässä hyvää vauhtia kunnon parisuhteeseen. Luonnollisesti tällä kertaa vihan kohteena ovat Hayley ja Harper. Haamun häiriintyneestä mielenterveydestä saadaan lisätietoa, kun Amelia ottaa Hayleyn valtaansa ja laittaa naisen kokemaan näyissä asioita, jotka ovat tapahtuneet hänelle itselleen. Näkyjen kautta lukijalle välittyy kuva laskelmoivasta ja kieroutuneesta nuoresta naisesta, joka tuli lopullisesti hulluksi koettuaan suuren menetyksen ja petoksen. Haamun taustat paljastuvat, mutta vielä pitäisi osata lepytellä kummitusta, jotta hän löytäisi viimeinkin rauhan.

Punainen lilja on samaa tasoa kuin edeltäjänsä. Sopii viihteennälkään, mutta kerronnallisesti tai juonellisesti kirja ei tarjoa suurta lukuelämystä. Olihan se odotettavissa, että trilogiassa käydään vuorotellen läpi jokainen pariskunta, mutta tämän kirjan pari ärsytti eniten. Hayley ja Harper vaikuttivat välillä joltain teiniparilta, vaikka kumpikin on lähellä kolmeakymmentä. Samalla minua huvitti se, että Harperia kutsuttiin useaan otteeseen aikamiespojaksi. Nykymaailmassa kolmekymppinen tuntuu vielä aika nuorelta, enkä itse käyttäisi nimitystä aikamiespoika. No joo, mutta ainakin kummituksen tarina selvisi. Ameliasta tuli lopulta suosikkihahmoni, joten hänen tarinansa oli ihan mielenkiintoinen.

Puutarha -trilogia
Sininen daalia (Blue Dahlia)
Musta ruusu (Black Rose)
Punainen lilja (Red Lily)