Avain, 2009, kovakantinen, 514 sivua
suomentanut Taru Nyström Abeille
Loppuni alkoi tyttäreni paluusta, ja niin on hyvä, sillä hän oli vieras, jota odotin. Hän tuli hakemaan minua, mutta minä – vaikka olinkin ollut valmis jo vuosia – epäröin, Herra. Kaikki alkoi siitä kun avasin ullakolla olevan vanhan vaatekaapin, ja punainen vaate hulmahti käsivarsilleni. Oletko se sinä, oma kipinäni, olin kysymäisilläni.
(s. 10)
Osallistun tällä kirjalla Italialainen ateria eli pasto italiano -lukuhaasteeseen.
Mestarin tunnustukset sijoittuu 1500-luvun Venetsiaan. Taidemaalari Jacomo Robusti, joka tunnetaan myös nimellä Tintoretto, makaa sairasvuoteella kuumeen kourissa. Taiteilijan kuumehoureiset muistelot alkavat hänen lapsuudestaan, jolloin hän oli kankaanvärjäri-isänsä apulaisena tämän työhuoneella. Tintoretto kertaa sairasvuoteella elämäänsä. Lapsuuden jälkeen vuorossa on nuoruus ja kaunis Cornelia, saksalaissyntyinen kurtisaani, jonka kanssa taiteilija saa tyttären, Mariettan. Sijansa muisteloissa saavat myös vaimo Faustina ja heidän yhteiset lapsensa, joista tosin yksikään ei ole yhtä rakas kuin Marietta. Yksityiselämän lisäksi Tintoretto muistelee ainaista kilpailua, jota kävi muiden taiteilijoiden kanssa.
Maalaustaiteen tai ylipäätänsä taiteen tuntemukseni on suorastaan hävettävän vähäistä. Kun rupesin lukemaan kirjaa kuvittelin, että se kertoo fiktiivisestä henkilöstä. Vasta siinä vaiheessa, kun tekstissä tuli vastaan Tiziano, Tintoretton aikalainen ja kilpakumppani, älysin edes pohtia, että voisiko kirja kertoa sittenkin aivan oikeasta henkilöstä. Yksinkertaisesti googlettamalla paljastui totuus: Tintoretto oli italialaisen renessanssitaiteen viimeinen merkittävä taidemaalari.
Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. Tintoretto muistelee sairasvuoteella (kuolinvuoteellaan) ohikiitänyttä elämäänsä. Asiat, joista hän kertoo, kuullaan vanhan ja sairaan ihmisen äänellä, mikä herätti kysymyksen kertojan luotettavuudesta. Pystyykö hän kuumeen kourissa kertomaan kaiken täsmälleen niin kuin asiat ovat tapahtuneet? Joissakin kohdissa pysähdyin lukemisen aikana miettimään mahdollisuutta, ettei taiteilija olisi aivan luotettava kertojaääni. Sen sijaan kirjan maailma muuten tuntui varsin luotettavalta. Esimerkiksi aikakaudelle tyypilliset käyttäytymistavat ja asenteet vaikuttivat uskottavilta. Varsinkin Tintoretton hahmon ajatuksien kautta pääsi hyvin selville esimerkiksi naisiin kohdistuvista asenteista. Taiteilija kun passittaa muutaman tyttärensä luostariin hyvitykseksi omasta villistä, eikä niin vallan hurskaasta elämäntyylistään.
1500-luvun maailmankuvan lisäksi kirjassa kuvaillaan hyvin taiteilijan työtä. Selvästi kirjailija oli perehtynyt asiaan ja tiesi, mistä kirjoittaa. Valitettavasti vain muuten kirja ei tehnyt suurta vaikutusta. 500 sivua tuntui aivan liian pitkältä, kun ottaa huomioon, miten sekavaa kerronta oli paikoitellen. Ehkä sekavuus kuului asiaan, koska kertojahahmo oli kuumehoureissa, mutta liika sekavuus on aina liikaa. En muista, koska viimeksi olen lukiessa ajatellut, eikö kirja meinaa loppua koskaan. Mestarin tunnustukset ei todellakaan ollut lukemista minun makuuni.
Kylläpä on kirjalla upea kansi! Rakastan Italiaa ja maan värikästä ja vaiherikasta historiaa todella paljon ja aina silloin tällöin lueskelen historiallisia opuksia Italiasta. Taidan jättää tämän väliin ja jatkaa haukkana seuraavan herkkupalan etsimistä, joka tyydyttäisi historiallisen Italian nälkäni!
VastaaPoistaVoisin suositella kokeilemaan Sarah Dunantin Venuksen syntymää. Historiallinen Italia-romaani sekin. Itse pidin kirjasta kovasti luettuani sen pari vuotta sitten. Kirja kertoo nuoresta Alessandrasta, joka rakastaa maalaamista ja maalaustaidetta yli kaiken, vaikka hänen perheensä ei olekaan asiasta yhtä mielissään. Mukaan mahtuu romanssia ja kasvutarina sekä sujuvaa ja kaunista kerrontaa. Suosittelen :)
Kansi on tosiaan upea, mutta valitettavasti toisin kuin kansikuva, kirjan sisältö ei tehnyt vaikutusta. Tämä oli sen verran raskasta luettavaa sekavuuden takia, että kehotan etsimään Italian nälkään jotain muuta luettavaa.
PoistaSuosittelemasi kirja kuulostaa hyvältä. Ehdottomasti otan nimen muistiin ja yritän lainata sen heti, kunhan saan ensin luettua lainattujen kirjojen pinoa pienemmäksi. Historiallinen Italia ja nuori nainen, joka jollain tavalla rikkoo aikakautensa normeja houkuttelevat. :)