Gummerus, 2010, kovakantinen, 336 sivua
suomentanut Heli Naski
Mac painoi laukaisinta.
Hän tiesi, tiesi, ettei kuvasta tulisi epäselvä ja tumma tai sumea ja haalea. Hänen peukalonsa ei ollut peittänyt linssiä. Hän tiesi täsmälleen, miltä kuva näyttäisi, ja tiesi mumminsa olleen sittenkin väärässä.
Koko elämän kestävä onni saattoi olla pötyä, mutta hän tiesi tahtovansa ottaa kuvia hetkistä, jotka olivat onnellisia. Koska silloin ne säilyivät ikuisesti.
(s. 12)
Mitä olisi kesä ilman hattaran kevyttä hömppäkirjaa? Nora Robertsin Morsius-sarjan ensimmäisen osan Jotain uutta voi ilman muuta luokitella kevyeksi ja imeläksi hömpäksi, mutta silloin tällöin tämänkaltaiset kirjat ovat sopivan viihdyttävää luettavaa. Kirja tuli vastaan kirjastoreissulla, enkä pystynyt vastustamaan sitä, vaikka olinkin etsimässä jotain vakavasti otettavampaa lukemista.
Morsius-sarja kertoo neljästä lapsuudenystävästä, jotka pyörittävät yhdessä hääpalveluja tarjoavaa Kartanohäät -nimistä yritystä. Ystävykset pääsevät työssään todistamaan jatkuvasti muiden onnea, mutta heillä itsellään ei ole samanlaista onnea rakkauselämässä. Jotain uutta kertoo hääkuviin keskittyvän valokuvaaja Mackenzie "Mac" Elliotin tarinan. Macin isä hylkäsi perheensä naisen ollessa lapsi. Jo varhain Macin täytyi huolehtia itsensä lisäksi itsekeskeisestä ja jatkuvasti uuteen mieheen ihastuvasta äidistään, joka olettaa tyttärensä maksavan hänen matkustelunsa ja kylpylälomansa noin vain. Taustansa takia Macin on vaikea luottaa miehiin, eikä hän omasta mielestään pysty vakaviin ja pitkäkestoisiin ihmissuhteisiin.
Eräs nuoripari tilaa Kartanohäiltä hääjärjestelynsä, jolloin Macin elämään astuu morsiamen suloinen veli, Carter, joka on ollut Macin kanssa samaan aikaan lukiossa. Nykyään vanhassa koulussaan äidinkielen opettajana työskentelevä Carter vaikuttaa kaikin puolin kunnolliselta mieheltä, joka tosin ei ole yhtään Macin tyyppiä. On aivan selvää, että pari tietysti rakastuu, mutta ongelmaksi tulevat Macin epäilykset ja huonot kokemukset, joiden takia hän ei olisi valmis suomaan itselleen onnea.
Kirja tarjosi positiivisen yllätyksen hahmojen osalta siinä mielessä, että Carter ei ollut mikään tyypillinen lihaksikas ja komea tarinan sankari, vaan nörtti, joka oli tarvittaessa miehekäs. Hahmon epävarmuus ja kömpelyys tekivät hänestä sympaattisen hahmon, joka vaikutti uskottavalta. Sen sijaan Mackenzien koin jopa rasittavaksi. Taustan ja kokemusten takia hahmon käyttäytyminen oli ymmärrettävää, jos on aina saanut äidiltään kuulla, etteivät sitoutuminen tai yhteisen tulevaisuuden suunnittelu kannata, vaan on parempi elää hetkessä, niin miten muuten osaisi ajatella? Kuitenkin Macin hahmo oli ohut, hänessä ei ollut samalla tavalla useampaa ulottuvuutta kuin esimerkiksi Carterissa. Macin äiti Linda oli rasittavuudessaan ja kamaluudessaan oivallinen hahmo. Hänenlaisiaan ihmisiä on oikeastikin olemassa, eikä heidän kanssaan ole helppoa.
Juonellisesti kirja ei tarjoa mitään yllättävää. Ilman kirjan lukemistakin voi päätellä, että Mac ja Carter päätyvät yhteen, vaikka heidän eteensä koitetaan muka kasata esteitä. Jotain uutta oli sopivan romanttista hömppää, sellaista aivot narikkaan tyyppistä rentouttavaa lukemista kesäpäivän ratoksi. Paikoitellen teksti muuttui liian imeläksi ja sen lisäksi Lindan valitukset ja ruikutukset ärsyttivät, mutta muuten tämä ei edes oikeastaan herättänyt minkäänlaisia ajatuksia.
Morsius-sarja
Jotain uutta (Vision in White)
Jotain vanhaa (Bed of Roses)
Jotain lainattua (Savor the Moment)
Jotain sinistä (Happy Ever After)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti