WSOY, 2011, kovakantinen, 345 sivua
suomentanut Laura Honkasalo
Uni pakeni, en ylettänyt siihen. Vaistoni sai minut kipristelemään ja käski olla valppaana. Pimeys painautui vasten silmiäni ja susi sisimmässäni varoitti: kaikki ei ole kohdallaan.
Sudet alkoivat ulvoa ulkona.
(s. 98)
Ennakkoluuloistani huolimatta luin sarjan ensimmäisen osan Väristyksen helmikuussa. Kirja osoittautuikin positiiviseksi yllätykseksi, joten jatkoin mielelläni seuraavaan osaan. Väristyksen ja Häivähdyksen lukemisen välissä oli aikaa muutama kuukausi, joiden aikana ehdin jo vähän unohtaa, mitä kaikkea ensimmäisessä osassa olikaan tapahtunut. Onneksi asiat palautuivat melko nopeasti mieleen, kunhan olin päässyt aivan alkua pidemmälle Häivähdyksen parissa.
Tarina jatkuu siitä, mihin Väristyksessä jäätiin. Susipoika Sam on parantunut, eikä enää muutu sudeksi. Sam ja Grace voisivat olla onnellisia yhdessä, mutta pariskunnan onnen tiellä riittää vastoinkäymisiä. Grace oireilee aivan kuin olisi muuttumassa sudeksi, mutta muutosta ei kuitenkaan tapahdu, eivätkä lääkäritkään osaa selittää, mikä tyttöä vaivaa. Lisäksi Gracen vanhemmat muuttuvat yhtäkkiä vastuuntuntoisiksi tyttärensä tekemisten suhteen. He eivät pidä Samista ja yrittävät erottaa nuoret toisistaan. Ennen Grace murehti menettävänsä Samin, mutta tällä kertaa Sam joutuu pelkäämään Gracen puolesta.
Susilauma on kokenut muutoksia. Laumaan hankittiin uusia jäseniä turvaamaan sen tulevaisuus. Rocktähti Cole voisi oppineisuutensa ansiosta selvittää syyn Gracen sairasteluun. Hän haluaa kuitenkin olla vain susi ja unohtaa ihmisyytensä. Veljensä menettänyt Isabel kiinnostuu Colesta, mutta heidän tulevaisuutensa ei näytä valoisalta. Isabelin isä vihaa susia ja onnistuu lopulta ampumaan yhden susilauman jäsenistä.
Väristyksen kertojakaksikko Grace ja Sam saavat Häivähdyksessä rinnalleen kaksi uutta kertojahahmoa, Isabelin ja Colen. Uusi kaksikko tuo tarinaan sopivasti räväkkyyttä ja vauhdikkuutta. Gracen ja Samin rakkaustarina etenee tässäkin kirjassa hitaasti viipyillen, joten Isabelin ja Colen tuoma uutuudenviehätys oli virkistävää vaihtelua. Rocktähti ja kaunis tyttö, jolta ei asennetta puutu, herättivät tarinaa sopivasti eloon. Kirjan paras puoli taitaa olla juuri hahmojen erilaisuus. Rauhalliset Grace ja Sam tarvitsivat seuraansa räväkämmät Isabelin ja Colen, jotta tarina pysyisi mielenkiintoisena, eikä toistaisi liikaa itseään. Uusi kertojahahmokaksikko vieläpä vaikuttaa siltä, että kummassakin riittää aiheita käsiteltäväksi, joten mielenkiinnolla odotan viimeistä osaa ja sitä, miten heidän käy.
Kirjan luvut ovat lyhyitä, kuten Väristyksessäkin oli. Itse pidän tästä ratkaisusta, koska koen pitkiä lukuja lukiessa välillä ahdistusta niiden pituudesta. Häivähdyksen luvut ovat miellyttävän lyhyitä. On helppo ajatella lukevansa yhden luvun ja tehdä sen jälkeen jotain muuta vähän aikaa ja taas palata kirjan pariin parin luvun ajaksi. Kuulun siihen lukijakuntaan, joka ei haluaisi jättää lukua kesken, vaan lukea sen loppuun asti ja tämähän onnistuu Häivähdystä lukiessa oikein mainiosti. Aluksi minua häiritsi se, että nyt yhden luvun sisällä kertojaääni muuttuu yhtäkkiä esim. Gracesta Isabeliin, mutta totuin asiaan aika nopeasti. Muistaakseni Väristyksessä Gracella ja Samilla oli omat lukunsa niin, että yhden luvun aikana kertojana oli vain yksi hahmo.
Häivähdys on trilogian ensimmäistä osaa syvällisempi ja selvästi sävyltään tummempi. Haikean rakkauden ja kaipauksen lisäksi aiheina esiin nousee kuolema, väkivalta sekä kapinointi vanhempia vastaan. Uusien aiheiden myötä kirja oli jopa parempi kuin ensimmäinen osa. Tämä oli moniulotteisempi, mikä tekee trilogialle tietysti hyvää, että osilla on omat vahvuutensa. Malttamattomana jään odottamaan, että saan viimeisen osan käsiini kirjastosta. Tässä vielä lopuksi pari huomiota, jotka tein lukemisen aikana: Rainer Maria Rilken runoja on jälleen mukana, mikä vain muistutti entisestään, että lukisin jossain vaiheessa hänen tuotantoaan. Lisäksi lukujen alkuihin ei ole enää merkitty lämpötilaa!
Väristys -trilogia
Väristys (Shiver 2009)
Häivähdys (Linger 2010)
Ikuisuus (Forever 2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti