Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi

Alkuteos: Mockinjay (2010)
WSOY, 2010, pokkari, 362 sivua
suomentanut Helene Bützow


Käytän lääkäreiden ehdottamaa menetelmää. Aloitan kaikkein yksinkertaisimmista tosiasioista ja etenen monimutkaisempiin. Luettelo alkaa pyöriä mielessäni...
      Olen Katniss Everdeen. Olen seitsemäntoistavuotias. Kotini on Vyöhykkeellä 12, olin mukana Nälkäpelissä. Pääsin pakoon. Capitol vihaa minua. Peeta joutui vangiksi. Hänen uskotaan kuolleen. Todennäköisesti hän onkin kuollut. Luultavasti kuolema on hänelle paras vaihtoehto...
(s. 10)

Kun vihdoin sain Matkijanärhen käsiini kirjastosta, luin sen kannesta kanteen muutamassa päivässä. Olin etukäteen jännittänyt, osoittautuisiko kirja pettymykseksi vai olisiko se yhtä hyvä kuin aikaisemmat osat. Kirja poikkesi aiemmista osista, sillä tässä ei ole Nälkäpeliä tuomassa jännitystä, mutta toisaalta sitä jännitystä riitti ihan ilmankin peliä. Minulla ei ollut oikeastaan odotuksia, kuinka sarjan pitäisi loppua, joten Matkijanärhi oli aivan onnistunut lopetus hienolle trilogialle.

Katniss ja pari muuta kilpailijaa pelastuivat Nälkäpelistä. Nyt he elävät tuhoutuneeksi luullulla Vyöhykkeellä 13, josta johdetaan Capitolin vastaista kapinaa. Entinen kotivyöhyke 12 on tuhottu maan tasalla ja vain harvat pääsivät pakoon. Elämä vastarintaliikkeen tukikohdassa ei ole helppoa, sillä vyöhykkeellä eletään maan alla tiukan aikataulun mukaan armeijamaisessa kurissa. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, osa Nälkäpelissä mukana olleista kilpailijoista on Capitolin vankina ja Peeta on heidän joukossaan. Katnissin odotetaan astuvan hänelle tarkoitettuun rooliin Matkijanärheksi ja samalla kapinan keulakuvaksi.

Vastarintaliikkeen johto haluaa Katnissin esiintyvän propagandavideoissa, jolloin hän on sivussa taisteluista. Kun Katniss suostuu rooliinsa, hän tekee sen omilla ehdoillaan, minkä lisäksi hänen tavoitteensa ovat Peetan pelastaminen, jos ei ole jo liian myöhäistä, ja presidentti Snown tappaminen. Sodan keskellä vaikeinta on tietää, kehen voi luottaa ja kehen ei. Lopulta Katnissin pitäisi tehdä myös valintansa Peetan ja Galen välillä.

Kahden ensimmäisen osan kohdalla olen ollut sitä mieltä, että Katniss on aivan loistava hahmo ja Peeta pettymys. Matkijanärhessä heidän osansa hieman vaihtuivat. Tällä kertaa Katnissin hahmosta mieleen jäi lähinnä tunteettomuus ja jatkuva ahdistus, mikä on tosin ymmärrettävää, kun ajattelee mitä kaikkea hän on joutunut kokemaan. Vaikka Katniss onkin kapinaliikkeen keulakuva, ei hänestä onneksi ole tehty mitään lähes myyttistä sankaria, joka yksin ratkaisisi sodan. Peeta kokee Capitolin käsittelyssä asennemuutoksen Katnissia kohtaan, minkä ansiosta hahmoon saatiin edes jollain tavalla eloa. Tätä lukuunottamatta Peeta on yhä yhtä valju ja avuton hahmo kuin aikaisemminkin.

Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä useampi hahmo menehtyy, myös tärkeimpien hahmojen joukot harvenevat. Yksi kirjan mielenkiintoisimmista käänteistä oli huomata, kuinka Katnissin suhtautuminen hänelle läheisiin ihmisiin on muuttunut. Kirjan aikana käy selväksi, ettei sekasorron vallitessa voi olla varma, onko läheinen ihminen enää luottamuksen arvoinen. Sodassa kumpikin osapuoli tappaa ihmisiä ja siviileihin kohdistuu iskuja. Samaan aikaan jopa omia arvoja voi joutua muuttamaan. Iskujen välissä käsitys siitä, kumpi on hyvä puoli ja kumpi paha, hämärtyy.

Suuri osa kirjasta kuvaa tavallista elämää vastarintaliikkeen tukikohdassa. Välillä teksti muuttui turhankin jaarittelevaksi ja jopa tylsäksi, vaikka olikin mielenkiintoista saada tietää, millaista elämä on kapinaliikkeen keskiössä. Kirja on jaettu kolmeen osaan ja mielestäni vasta viimeisessä osassa alkaa kunnolla tapahtua. Siihen asti tarina on lähinnä pohjustusta ja odotusta, koska kapinalliset kohtaavat Capitolin joukot. Vyöhykkeen 13 syntyä valotetaan hieman, mutta olisin kaivannut vielä enemmän selvitystä historiasta. Matkijanärhessä ei ole Nälkäpeliä, sota korvaa pelin, ja kuten Katniss huomaa, hyökkäys Capitoliin on melkein sama asia kuin peli, sillä vastassa on samankaltaisia tehtäviä kuin pelissä joutui kohtaamaan.

Kirjan alkupuolen tylsähköstä jaarittelusta huolimatta ja paljolti viimeisen osan ansiosta, Matkijanärhi osoittautui hyväksi kirjaksi. Pari kuolemaa olisin tahtonut peruuttaa (Prim & Finnick), mutta kun ottaa huomioon, että kirjassa käsitellään sotaa, niin usean henkilön kuolemat ikään kuin kuuluivat asiaan. En ole Peetan kannattaja, joten loppuratkaisu tuntui kummalliselta, mutta Katniss onnistui perustelemaan valintansa sen verran hyvin, että tyydyn hänen ratkaisuunsa.

Nälkäpeli -trilogia
Nälkäpeli (The Hunger Games 2008)
Nälkäpeli - Vihan liekit (Catching Fire 2009)
Nälkäpeli - Matkijanärhi (Mockingjay 2010)