lauantai 14. kesäkuuta 2014

Jean-Dominique Bauby: Perhonen lasikuvussa

Alkuperäinen teos: Le scaphandre et le papillon (1997)
WSOY, 2008, pokkari, 113 sivua
suomentanut Anu Partanen ja Ville Keynäs



Sukelluspuku muuttuu vähemmän ahdistavaksi ja mieli voi liitää kuin perhonen. On niin paljon mitä tehdä. Voin lähteä lentämään avaruudessa tai ajassa, matkata Tulimaahan tai kuningas Midaksen hoviin.
(s. 9)

Ranskalaisen Elle-lehden päätoimittaja Jean-Dominique Bauby sai yllättäen vuonna 1995 aivohalvauksen ja vajosi koomaan. Herättyään hän oli halvaantunut päästä varpaisiin. Ainoa mitä hän pystyi tekemään, oli vasemman silmäluomen räpäyttäminen. Vaikka Bauby ei ruumiillisesti pystynyt tekemään mitään, oli hänen järkensä edelleen kunnossa. Tilaa sanotaan "Locked-in"-oireyhtymäksi. Baubystä oli tullut oman kehonsa vanki kuin perhonen lasikuvussa.

Kirja koostuu lyhyistä luvuista, joissa Bauby kuvailee sen hetkisiä tuntemuksiaan ja tekemiään havaintoja. Myös menneisyyden muistoilla on iso osa luvuissa ja kirjasta huokuu vahvasti kaipuu takaisin terveeseen elämään. Sairastumisen myötä jopa arkisia asioita osaa arvostaa eri tavalla. Luvut ovat hetkiä Baubyn elämästä sairastamisen ajoilta, pieniä tuokiokuvia, jotka välittävät hänen tuntemuksiaan. Koskettavimpia hetkiä olivat muistot entisestä elämästä ja tapaamiset läheisten kanssa. Bauby itse kuvaa olevansa sukelluspuvun sisällä. Puku puristaa, mutta välillä puristumisen tunne helpottuu, esimerkiksi ystävien vierailujen ansiosta.

Baubyn avustaja ja puheterapeutti Claude kehitti kommunikointijärjestelmän, johon oli järjestetty ranskan kielen aakkoset niiden yleisyyden mukaan. Hän luki aakkosia yksi kerrallaan ja Bauby räpäytti silmää oikean kirjaimen kohdalla. Kirja on kirjoitettu tuolla tavalla sanelemalla. On vaikea edes kuvitella, kuinka paljon jaksamista ja kärsivällisyyttä kirjan saneleminen ainoastaan silmää räpäyttämällä on vaatinut.

Baubyn kirjoituksissa on hänen tilastaan huolimatta mukana huumoria ja pilkahduksia toivosta. Bauby osasi pilailla omalla kustannuksellaan. Sivuille purkautuu ahdistusta ja yksinäisyyttä, mutta siitä huolimatta Bauby säilytti elämänilonsa. Hänen tilansa jopa kohentui. Hän pystyi puhumaan, joskin epäselvästi ja liikuttamaan päätään. Tuntuukin surulliselta lukea Baubyn tarinaa, kun tietää, ettei hän elänyt kuin muutaman päivän kirjan julkaisemisen jälkeen.

En tiedä, kuinka pukisin sanoiksi ajatukseni lukemisen aikana. Miten ylipäätään voi arvostella näin poikkeuksellisissa oloissa kirjoitettua kirjaa? Perhonen lasikuvussa ei saanut minua kyyneliin asti, mutta siitä huolimatta kirja oli koskettava ja antoi paljon ajattelemista. Elämä sujuu tavalliseen tapaansa, kunnes jonain päivänä voi tapahtua jotain, mikä muuttaa aivan kaiken. Kirjassa käytetty kieli on kuvailevaa ja jopa runollista, mistä pidin. Hetkiä kuvaavat sirpaleiset luvut tekivät kirjasta entistä koskettavamman.

Osallistun kirjalla Vive la France! ja Lukuiloa Perhoslaaksossa -lukuhaasteisiin.

2 kommenttia:

  1. Minä olen nähnyt tämän pohjalta tehdyn leffan, joka jäi mieleen poikkeuksellisen koskettavana ja kauniina. Kirja on odotellut hyllyssäni jo pitkään, jospa tänä kesänä saisin sen viimeinkin luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lukemaan kirjan. Se herätti paljon ajatuksia ja minusta oli hienoa, että Bauby pystyi säilyttämään elämänilonsa kaikesta huolimatta.

      Mietin elokuvan katsomista, mutta sitten luin jostain, että elokuvassa Baubyn ihmissuhteita olisi muutettu. En voi sanoa pitäväni ajatuksesta, että näin koskettavaa tositarinaa olisi menty sörkkimään ja muuttamaan erilaiseksi elokuvaa varten.

      Poista