P. C. Cast & Kristin Cast: Valittu

Alkuperäinen teos: Chosen. A House of Night Novel (2008)
Yön talo osa 3, Otava, 2011, kovakantinen, 301 sivua
suomentanut Inka Parpola


Pimeys ei aina tarkoita pahuutta, aivan kuin valokaan ei aina tuo vain hyvää. Sanat, jotka Nyks oli lausunut minulle päivänä, jolloin minut oli merkitty, kiisivät mieleni halki ja tiivistivät ongelmani Neferetin suhteen. Hän ei ollut sitä miltä näytti.
(s. 25)

Suunnittelin lukevani kesän aikana Yön talo -sarjan kirjoja. Tutustuin sarjaan viime vuonna, jolloin luin kaksi ensimmäistä osaa. Viihdyin kirjojen parissa ihan hyvin, vaikka sarja onkin suunnattu teini-ikäisille lukijoille. Tätä kolmatta osaa lukiessa tunsin olevani auttamatta liian vanha kirjojen lukijaksi, mutta koska sarja vaikuttaa sopivan kevyeltä luettavalta eli hyvältä kesälukemiselta, niin jatkan ainakin kesän ajan sarjan parissa.

Kirja alkaa Zoeyn syntymäpäivistä, jotka ovat jouluna. Zoey murehtii sitä, että kaikki yrittävät aina yhdistää hänen syntymäpäivänsä jouluun antamalla jouluaiheisen lahjan. Murhe synttärilahjoista on kuitenkin pienin Zoeyn ongelmista. Edellisessä osassa hänen paras ystävänsä Stevie Rae menehtyi ja muuttui "zombievampyyriksi". Zoey sai selville, että Yön talon ylipapitar Neferet on näiden iljettävien vampyyrien irvikuvien takana. Zoey haluaa tietysti pelastaa ystävänsä, mutta Stevie Raen kohtalo on salattava muilta tai he voivat joutua ongelmiin. Tämän lisäksi Zoeyn täytyy vielä salata Neferetiltä se, että hän tietää ylipapittaren muuttaneen ystävänsä omituiseksi hirviöksi.

Samaan aikaan Zoeylla on tavanomaisempia teinitytön ongelmia. Kuinka hän selviää, kun ympärillä pyörii kolme poikaa, jotka kaikki mukavia omalla tavallaan? Zoeyn ja Heathin välille syntyneen siteen takia Zoey tuntee vetoa ihmispoikaan. Erik on tytön mukava poikaystävä ja Loren houkutteleva aikuisvampyyri, joka saa tytön tuntemaan itsensä vanhemmaksi ja naisellisemmaksi. Luvassa on paljon draamaa!

En edelleenkään voi sanoa oikeastaan pitäväni kirjasarjan päähenkilöstä, Zoeysta. Nyksin valitsema tuleva ylipapitar oli jo siinä rajoilla, että hahmosta on tehty liian täydellinen ja kaikki ihmeominaisuudet kasautuvat vain yhdelle hahmolle. Kun kuvioon lisätään tytön poikaongelmat, korostaa se vain entisestään Zoeya ja muut jäävät hänen varjoonsa. Tämän kolmannen osan aikana huomasin tuntevani eniten sympatiaa Afroditea kohtaan, joka on Zoeyn ja hänen ystäviensä vihamies. Sarjan toisessa osassa hahmosta paljastui inhimillisempi puoli, joka sai sympatiat osakseen. Valitussa Afroditen kehitys jatkuu edelleen parempaan suuntaan.

Kirjasarja keskittyy aikalailla pelkästään Zoeyyn, mikä on tietysti siinä mielessä ymmärrettävää, että hän on sarjan päähenkilö. Toivoisin silti, että muutkin hahmot pääsisivät vielä enemmän esille, eivätkä jäisi selkeästi sivuosiin Zoeyn taakse. Tämä kolmas osa sai vahvasti miettimään, vieläkö näitä kirjoja lukisi, mutta kai neljännelle osalle voisi antaa tilaisuuden. Eiväthän kirjasarjan kaikki osat voi olla yhtä onnistuneita. Juoni rupesi vaikuttamaan siltä, että kirjailijat ovat halunneet saada mahdollisimman nopeasti uuden kirjan markkinoille ja laadulla ei ollut sillä kerralla niin väliä. Kirjaan oli päätynyt paljon omituisia suomennoksia, kuten poikkis. Puhuvatko teini-ikäiset poikaystävistään poikkiksina?

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)