tiistai 30. syyskuuta 2014

Antoine de Saint-Exupéry: Der Kleine Prinz

Alkuteos: Le Petit Prince (1946)
Karl Rauch Verlag, 1956, kovakantinen, 91 sivua
saksaksi kääntänyt Grete ja Josef Leitgeb

suomenkielisen teoksen tiedot:
WSOY, 2001, suomentanut Irma Packalén


"Hier mein Geheimnis. Es ist ganz einfach: man sieht nur mit dem Herzen gut. Das Wesentliche ist für die Augen unsichtbar."
(s. 72)

Pikku Prinssi on ilmeisesti kirja, johon useimmat tutustuvat jo lapsena. Kuulin siitä ensimmäisen kerran koulussa äidinkielen tunneilla, jolloin mielsin sen klassikkoasemaan nousseeksi satukirjaksi. Kuvaus kirjasta ei koskettanut, eikä jäänyt mieleen. Tämän jälkeen nimi on pompannut esiin jostain aina silloin tällöin. Viime kesänä päätin, että voisin lukea jonkin kirjan saksaksi kertauksen vuoksi. Etsin sopivan lyhyttä kirjaa ja Pikku Prinssi tuli vastaan äitini kirjahyllystä. Koska epäilin itseäni, lainasin kirjan kirjastosta kaiken varalta suomeksi.

Pikku prinssin koti on hyvin pieni asteroidi B 612. Asteroidilla on kolme tulivuorta, kaksi toimivaa ja yksi sammunut. Prinssi pitää niistä kaikista huolta, jopa sammuneesta, koska "ikinä ei voi tietää". Samoin hän hoitaa tunnollisesti vaativaa ja ihmeellistä ruusua, sekä kitkee baobab-puiden taimia. Prinssin suosikkeja ovat auringonlaskut, joita hän voi katsella yhä uudestaan vain siirtämällä tuoliaan hieman. Prinssi tuntee olonsa kuitenkin yksinäiseksi ja lähtee etsimään ystäviä muilta tähdiltä. Tällä matkalla hän kohtaa mm. kuninkaan, joka hallitsee yksinvaltiaana kaikkea ja liikemiehen, joka sanoo omistavansa kaikki tähdet. Matka päättyy Maahan, jossa prinssi tapaa ensin käärmeen ja aavikkoketun.

Tarinan kertojana on mies, joka joutui laskeutumaan Saharan aavikolle, koska hänen lentokoneeseensa tuli vika. Mies on korjaamassa lentokonetta, kun hänen vierelleen ilmestyy pieni poika, joka pyytää häntä piirtämään lampaan. Mies ja prinssi juttelevat, mutta prinssi haluaa aina saada vastauksen esittämäänsä kysymykseen, eikä tunnu kuulevan hänelle esitettyjä kysymyksiä. Hän kertoo miehelle retkestään ensin muille tähdille ja lopulta maankamaralle. Lopulta mieheltä loppuu vesi ja he lähtevät yhdessä etsimään lisää vettä, mutta samalla pikku prinssi kaipaa jo kotiasteroidiaan.

Aikuisten maailmaa kritisoiva kirja herätti monenlaisia ajatuksia. Pikku prinssin hahmo osoitti seikan, johon aina ei kiinnitetä huomiota, lapset ovat hämmästyttävän tarkkanäköisiä. Pikku prinssin tapaamat henkilöt puolestaan olivat oivallisia esimerkkejä erilaisista ihmistyypeistä, joita voi kohdata. Sympatiani kohdistuivat tunnolliseen lampunsytyttäjään, vaikka kaikista hahmoista suosikkini olikin viisas kettu. Kirja sisältää paljon vertauskuvia ja onkin hyvä, etten ole lukenut tätä lapsena. En olisi ymmärtänyt kirjaa silloin ja luultavasti olisin pitänyt kirjaa niin omituisena, etten olisi viitsinyt lukea sitä aikuisena.

Ennakointini suomenkielisen kirjan lainaamisesta oli fiksusti tehty. Luin kirjan ensin saksaksi, jolloin sain selville tarinan juonen, mutta vertauskuvat ja tarinan sanoma avautuivat paremmin vasta suomeksi luettuna. Suosittelen kirjaa klassikoiden ystäville ja heille, jotka ovat epäilleet tämän lukemista. Kannattaa antaa mahdollisuus!

Pikku prinssin myötä sain tricolorin täyteen eli pääsin tavoitteeseeni Vive la France! -lukuhaasteessa.

"Wenn du bei Nacht den Himmel anschaust, wird es dir sein, als lachten alle Sterne, weil ich auf einem von ihnen wohne, weil ich auf einem von ihnen lache. Du allein wirst Sterne haben, die lachen können!"
(s. 86)

2 kommenttia:

  1. Minäkin luin tämän juuri ja ensimmäistä kertaa. En tiedä olivatko odotukseni vuosien saatossa kasvaneet yksinkertaisesti liian suuriksi, mutta en lopulta täysin menettänyt sydäntäni Pikku Prinssille. Toki kirja oli hyvä ja ajatuksia herättävä, mutta siinä se. Oma kappaleeni on suomennettu, mutta ottaisin mielelläni hyllyyn tämän ranskankielisen version :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että annoit kirjalle mahdollisuuden. Olen samoilla linjoilla kanssasi, lukemisen jälkeen tuntui tyhjältä. Tässäkö kaikki oli? Kirja herätti ajatuksia, mutta klassikkoasema taisi kasvattaa liikaa odotuksia.

      Poista