Sookie Stackhouse osa 8
Gummerus, 2012, kovakantinen, 346 sivua
suomentanut Johanna Vainikainen-Uusitalo
Minulla oli muuta mielessä, henkilökohtaisia juttuja. En ole tottunut ajattelemaan juurikaan nenänpäätäni pidemmälle; se on ainoa selitykseni. Vampyyrien tilanteen lisäksi oli toinenkin yliluonnollinen juttu, jolle en uhrannut ajatuksiani mutta joka osoittautui minun tulevaisuuteni kannalta aivan yhtä kohtalokkaaksi.
(s. 11)
Le Masque Rouge -blogin Emilie keksi hauskan Halloween -lukuhaasteen, joka on käynnissä koko lokakuun ajan. Olin jo ehtinyt aloittaa Veren sitomat -kirjan lukemista, joten päätin osallistua haasteeseen sillä ajatuksella, että ainakin tästä kirjasta saisin yhden luetun kirjan haastetta varten. Eiköhän Bon Tempsin yliluonnollisten olentojen joukko kelpuuteta haasteeseen? :)
Vampyyrien huippukokouksen räjähtävän lopun jälkeen Sookie toivoo, että hänen elämänsä palaisi taas normaaliin arkeen. On sanomattakin selvää, ettei toive toteudu, sillä yliluonnollisten olentojen piireissä kuohuu jälleen. Vieraat vampyyrit haluavat heikentyneen Louisianan alueen itselleen ja Sookie vedetään mukaan sotkuun siitä syystä, että hänellä on veriside Ericin kanssa. Ihmissusiyhteisön naispuolisia jäseniä murhataan. Sookie joutuu mukaan laumojen välienselvittelyyn ja jopa murhayrityksen kohteeksi. Näiden murheiden lisäksi Sookiella on sulattelemista poikaystävä Quinnin katoamisessa. Omanlaistaan lisädraamaa tarjoavat Jason-veljen avioliitto-ongelmat ja sukulaiset, joiden olemassaolosta Sookiella ei ollut aavistustakaan.
Olen odottanut hetkeä, jolloin Sookie saisi tietää vielä enemmän keijuperinnöstään ja tässä osassa odotus viimein palkittiin. Esiin tulleet sukulaiset olivat onnistuneita hahmoja. Pidin myös osan rauhallisuudesta. Telepaattitarjoilijar kohtaa jälleen kiperiä tilanteita, mutta tapahtumat sijoittuvat Bon Tempsiin sen sijaan, että kirjassa seikkailtaisiin kaukana kotiseudusta. Ongelmat olivat pienemmässä mittakaavassa kuin jos vertaa esimerkiksi edellisen osan huippukokouksessa tapahtuneeseen räjähdykseen. En kuitenkaan sanoisi tätä väliosamaiseksi kirjaksi. Olen jo ehtinyt kiintyä Sookien kämppikseen Ameliaan, jonka läsnäolo tekee hyvää tarinalle. Hänen myötään lukijalle välittyy tietoa noitien maailmasta ja onhan Bob-kissan tapaus aika hulvaton.
Sookien mieskuviot mietityttivät jälleen ja niiden lisäksi erään toisen parisuhde. Samin ja Sookien lähentyminen vihjaisi siihen suuntaan, että heillä saattaisi tulevaisuudessa olla muutakin kuin tavallinen esimiehen ja alaisen välinen suhde. Mitähän tästäkin pitäisi ajatella? Kaikki miehet juoksevat jälleen Sookien perässä, mikä ärsyttää toisinaan lukiessa. Erään toisen parisuhteella tarkoitan Jasonia ja Crystalia, joiden ongelma tuntui keksityltä ja siltä, että oli pakko saada näille hahmoille jonkinlaista draamaa. Kumpikaan heistä ei ole suinkaan mitään suosikkejani, mutta liian monen asian mahduttaminen yksiin kansiin on puuduttavaa.
Sookien selviäminen tilanteesta kuin tilanteesta melko vähillä vahingoilla häiritsee jonkin verran. Sotkeuduttuaan yliluonnollisten olentojen maailmaan nainen on joutunut kestämään ties mitä ja selvinnyt aina ilman sen kummempia vammoja. Tiedän, kirjoissa kaikki on mahdollista, mutta tämä epäuskottavuus silti häiritsee välillä.
Sookie Stackhouse -sarja
Veren voima (Dead Until Dark, 2001)
Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas, 2002)
Kylmäveristen klubi (Club Dead, 2003)
Veren imussa (Dead to the World, 2004)
Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005)
Veren perintö (Definitely Dead, 2006)
Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007)
Veren sitomat (From Dead To Worse, 2008)
Pedon veri (Dead and Gone, 2009)
Samaa verta (Dead in the Family, 2010)
Veren muisti (Dead Reckoning, 2011)
Veri kielellä (Deadlocked, 2012)
Sydänverellä (Dead Ever After, 2013)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti