sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Lauantai kirjamessuilla

Eilinen päivä vierähti mukavasti kirjamessuilla. Olin paikalla nauttimassa tunnelmasta ja poimimassa lukuvinkkejä. Tänä vuonna olin etukäteen laatinut listan haastatteluista, joita haluaisin seurata ja muutenkin suunnitellut aikataulun niin, että myös ehtisin seuraamaan näitä haastatteluja kiertelemisen lisäksi. Valitettavasti ihminen ei voi jakautua useampaan osaan, sillä useampikin haastattelu oli päällekkäin samaan aikaan ja vieläpä aivan eri puolella messusalia. Ensin olin ajatellut, että voisin seurata esimerkiksi puolet jostakin tietystä haastattelusta ja puolet toisesta, mutta etäisyyksien takia luovuin ideasta.

Kadri
Päiväni alkoi puoli kahdeltatoista nuorten Louhi-lavan ohjelmalla. Kallion ilmaisutaidon lukiolaiset haastattelivat Anniina Ljokkoita, joka on suomentanut Silvia Rannamaan teoksen Kadri. Kyseinen kirja on Neuvostoaikaisen Viron legendaarisin tyttökirja, joka on vielä tänä päivänäkin pakollinen luettava peruskoulun 5. luokalla. Haastattelussa käsiteltiin kirjan teemoja, kääntämistä ja Neuvostoliiton aikaista Viroa. Kadri on kääntäjän mukaan kasvutarina ja tyypillinen rumasta ankanpoikasesta kauniiksi joutseneksi -satu, mutta ehkäpä suosio vielä nykyäänkin perustuu tuttuun sadunrakenteeseen. Haastattelun perusteella kiinnostuin kirjasta. Olen lukenut kotimaisista tyttökirjoista Tiina-sarjaa ja ulkomaisista Vihervaaran Annat, Runotytöt ja Pikku naisia, joten mielelläni tutustun myös virolaiseen tyttökirjaan.

Oriana Fallaci - Nainen ristitulessa
En ollut aiemmin kuullut Oriana Fallacista, mutta messulehden kuvaus rohkeasta naisesta, joka toimi mm. partisaanien juoksutyttönä, sai mielenkiinnon heräämään. Ihana Ella Kanninen haastatteli Cristina De Stefanoa, joka on kirjoittanut kirjan Fallacin elämästä. Unohduin kiertelemään ja törmäsin vielä vanhaan koulukaveriin, joten valitettavasti haastattelu oli jo alkanut, kun saavuin paikalle. Enpä tiedä, mitä missasin alusta, mutta siinä vaiheessa Kanninen ja De Stefano puhuivat Fallacista ihmisenä ja hänen lähtökohdistaan. Haastattelu oli tosi mielenkiintoinen ja tämänkin kirjan laitoin muistiin lukulistalle. En juurikaan lue elämäkertoja, joten tässä olisi hyvä tilaisuus korjata asia.

Tove Jansson 100 vuotta: Kirjeitä Tove Janssonilta
De Stafanon haastattelun jälkeen Katri Valan lavalla alkoi Tove Jansson -aiheinen haastattelu. Baba Lybeck, Sophia Jansson ja Helen Svensson keskustelivat uudesta vastikään ilmestyneestä kirjasta Kirjeitä Tove Janssonilta. Ehdinkin jo Hullujen Päivien aikaan selailla kirjan ruotsinkielistä versiota kaupassa. En ole jostain syystä aikaisemmin ollenkaan ajatellut, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat oikeasti tunteneet Tove Janssonin persoonana, eikä vain taiteilijana. Sophia Janssonin kommentit olivat mielenkiintoisia, sillä hänhän on tuntenut Toven ja ollut tekemisissä hänen kanssaan. Haastattelu käytiin osittain kaksikielisenä, joten samalla pääsi taas harjoittelemaan ruotsin kuullunymmärrystä. :)

Tähtihetki: Paolo Giordano
Giordanon Alkulukujen yksinäisyys on lukulistallani ja tarkoitus olisi lukea se vielä tämän vuoden puolella Italia -lukuhaastetta varten. Menin uteliaisuudesta seuraamaan, millainen kirjailija mahtaa olla kyseessä. Heti alkuun sattui kömmähdys, haastattelija ilmoitti, että seuraavaksi lavalla keskustellaan poliitikkojen suosikkikirjoista. Usemmastakin suusta kuului tässä vaiheessa supattelua, "eikö se italialainen kirjailija tulekaan?", mutta haastattelija olikin katsonut väärää kohtaa ohjelmalistalta. Haastattelu keskittyi Giordanon uusimpaan teokseen Ihmisruumiiseen, joka kertoo Afganistaniin lähetetyistä sotilaista. Täytyypä todeta, että kirjailija vaikutti todella rennolta, vaikka kuulijoita oli kokoontunut iso joukko.

Vantaan antikvariaatilla oli viime vuoden tapaan taas houkutteleva tarjous, kaikki kirjat kaksi euroa kappale. Nappasin mukaani Alice Peilintakamaassa kirjan ja muutaman muun kohdalla emmin pitkään, mutta lopulta mukaan lähti vain Alice.

Päivä oli oikein miellyttävä. Tänä vuonna väkeä taisi olla vähemmän liikkeellä, sillä en ainakaan huomannut, että olisi ollut samanlaisia ruuhkia kuin viime vuonna. Tai sitten osasin sopivasti kiertää hiljaisempien käytävien kautta. Kotona harmitti, kun unohdin ihan kokonaan käväistä katsomassa bloggaajapistettä. No, ensi vuonna sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti