D. L. King: Suloisin suudelma. Lumoavaa vampyyrierotiikkaa

Toimittanut D. L. King
Alkuperäinen teos: The Sweetest Kiss (2009)
Basam Books, 2011, pehmeäkantinen, 194 sivua
Kirjoittajat:
Remittance Girl, Thomas S. Roche, Lisette Ashton, Sommer Marsden, Kathleen Bradean, Amber Hipple, Teresa Noelle Roberts, G.B. Kensington, Ciara Finn, Maxim Jakubowski, Madeleine Oh, Evan Mora, Andrea Dale, Michelle Belanger, Lisabet Sarai, Nikki Magennis, Kristina Wright, A.D.R. Forte
suomentanut Milla Karvonen


Lilyä puistatti. Tätä rataa hän päätyisi taas niiden kamalien freudilaisten vastaanotolle, tai pahempaa. Lily pakotti itsensä ottamaan toisen lasillisen samppanjaa. Humaltuminen voitti sellaisten asioiden suremisen, joita ei voinut muuttaa.
      Voitti tuon nurkassa kyhjöttävän hunnin ajattelemisen, joka tuijotti häntä vaaleilla, nälkäisillä silmillään.
      Voitti sen myöntämisen itselle, että ennen kuin kuuli miehen aksentin, hän oli ollut valmis käyttämään tätä illan huvituksenaan.
(s. 75)

Takakansi:
Näissä lumoavissa kertomuksissa kuolemattomat, äärettömän kauniit, voimaa ja seksiä tihkuvat vampyyrit ottavat tarvitsemansa elinvoiman niiltä onnettomilta (tai onnekkailta), jotka heidän tielleen sattuvat. Suloisin suudelma vie lukijan hämärille kujille ja pimeisiin makuuhuoneisiin kokemaan pelon ja mielihyvän väristyksiä, joita vain vampyyrit voivat ihmisessä herättää. Vampyyrit tyydyttävät nautinnonhalunsa niin nykyaikaan kuin menneisyyteen sijoittuvissa verenkarvaisissa novelleissa.

Löysin kirjan alun perin Risingshadow -sivuston kautta ja lainasin sitten kirjastosta. Esittelytekstin perusteella ajattelin, että tämä voisi mielenkiintoista vampyyriaiheista luettavaa Sookie Stackhouse- ja Yön talo -kirjojen rinnalle, joita olen viime aikoina lukenut. En ole ihan varma, mitä odotin kirjalta, mutta sisältö osoittautui pettymykseksi. No, ainakin tämän lukemisesta sain yhden luetun kirjan lokakuun minihaastetta eli Halloween-haastetta varten.

Suloisin suudelma on novellikokoelma, joka koostuu 18:sta eri kirjoittajan novellista. Nimi paljastaakin jo oleellisesti novellien keskeisen sisällön... Luen todella vähän novelleja, joten ehkä omien lukutottumusten takia en osannut suhtautua kirjaan kunnolla. Muutaman kirjoituksen kohdalla tuskastuin alkukankeuteen ja siihen, ettei tarina missään vaiheessa lähtenyt kunnolla liikkeelle ennen kuin se olikin jo ohitse. Toisaalta tässä oli se hyvä puoli, että jos novelli oli tylsä, niin sen parissa ei joutunut kärvistelemään useamman sivun verran, vaan siitä pääsi nopeasti eroon.

En tiedä, mistä kirjaan valitut novellit on poimittu, mutta yllätyin siitä, kuinka suuri tasoero niiden välillä oli. Mukana on hyvin kirjoitettuja tekstejä, mutta osassa on käytetty niin kökköä kieltä, että se jopa häiritsi lukemista. En edes pidä itseäni minään kielioppipoliisina, joka närkästyy heti, kun vastaan tulee ensimmäinen kökkö ilmaisu, mutta näitä novelleja lukiessa en voinut olla kiinnittämättä huomiota asiaan. Epäilen, että jo alkuperäisessä teoksessa kielellisen tason vaihtelu on ollut huomattava. Osa novelleista on suomennettu hyvin ja osaan on jäänyt kangertelevampaa kieltä, joten todennäköisesti niissä ei niin hyvissä suomennoksissa lähtötekstikin on ollut kangertelevampaa tai vaikeaselkoista.

Loppua kohti edetessä novellit rupesivat muistuttamaan turhan paljon toisiaan ja lukuintoni hiipui olemattomiin. Jonkinlainen suosikkini oli Teresa Noelle Robertsin Verta ja pimeitä pulloja, josta olen ottanut lainauksen tähän postaukseen. Pidän historiaan sijoittuvista tarinoista ja tämä sattui olemaan yksi niistä novelleista, joissa ei ollut ärsyttäviä piirteitä. Sen sijaan esimerkiksi heti kirjan toinen teksti Thomas S. Rochen Odota pimeän tuloa, Montresor oli niin kummallinen, etten ymmärtänyt, kuka on mystinen Montresor, jonka nimeä hoettiin tekstissä vähän väliä. Sanotaanko näin nätisti, että tämä novellikokoelma ei tainnut olla ihan minua varten.