Yön talo osa 6, Otava, 2012, kovakantinen, 432 sivua
suomentanut Inka Parpola
Marian patsas, joka seisoi pyhätössä korkealla kielekkeellään kivikukkien ympäröimänä, tuntui vetävän hopeaista valoa puoleensa. Tuijotin patsasta. Marian ilme oli tyyni ja hänen jään peittämät poskensa kimmelsivät, ikään kuin hän olisi nyyhkyttänyt äänettömästi ilosta.
Katseeni kohosi taivaalle. Kiitos. Lähetin hiljaisen rukouksen kohti kaunista sirppiä, joka symboloi jumalatartani Nyksiä.
(s. 9)
Yön talo on hyvää vauhtia muuttumassa parempaan suuntaan. Tässä osassa ei ollut edes hirveästi mitään ärsyttäviä puolia, joten kirja oli sopivan rentouttavaa luettavaa, jonka parissa ei kummemmin tarvinnut ajatella. Eilisessä postauksessa kirjoitin Halloween -haasteesta ja nyt mietin, voiko tämän sisällyttää siihen? Onhan tässä vampyyreja mukana, vaikka muuten kirja onkin kesy verrattuna siihen, minkälaisia kirjoja Halloween voisi inspiroida lukemaan.
Kalona ja Neferet karkoitettiin, joten Zoey ystävineen voi palata takaisin heidän kotiinsa Yön taloon. Tuttu koulu on kokenut kovia Neferetin hallitessa sitä yhdessä Kalonan kanssa ja oppilaat ovat jakautuneet aatteidensa mukaan kahtia. Osa on Zoeyn ja hänen ystäviensä puolella, kun taas toiset eivät nousseet vastustamaan Neferetiä ja Kalonaa. Zoey kaipaisi kipeästi lepoa viimeaikaisten koettelemusten jälkeen, mutta samalla hänen on valmistauduttava tärkeään tehtävään. Hänen on kohdattava Kalona ja pysäytettävä tämä, sillä hän on ainoa, joka voi pysäyttää muinaisen pahuuden. Afroditen näyt varoittavat uudesta vaarasta, joka saattaa iskeä lähempää kuin he osaavat aavistaa. Stevie Rae ei ole paljastanut aivan kaikkea punaisista tulokkaista ja potee omantunnon tuskia uuden salaisuutensa kanssa.
Olin erittäin positiivisesti yllättänyt siitä, että tässä osassa Zoey ei ole kirjan ainoa kertojahahmo, vaan tapahtumia tarkastellaan useamman hahmon näkökulmasta. Stevie Rae on ollut tähän asti minulle melko mitäänsanomaton henkilö, mutta tällä kertaa hänen hahmoonsa pääsi paremmin sisälle. Tarinaa kerrotaan nyt osittain hänen näkökulmastaan, mikä tietysti auttoi ymmärtämään hahmoa paremmin. Suorastaan innostuin uudesta hahmosta, Refaimista, joka toi paitsi kiinnostavan käänteen sarjaan, pääsi myös kertaheitolla kertojahahmoksi. Minun puolestani Zoeyn jatkuvat poikaystäväongelmat voisi jo unohtaa ja sen sijaan keskittyä Stevie Raehen ja Refaimiin. Mielenkiinnolla odotan, millaiseksi heidän välinsä kehittyvät seuraavissa osissa. Zoeyn hyväksi todettakoon, että hänen poikaongelmiinsa tuli kyllä järjestystä tässä osassa.
Lumottu oli melkeinpä kypsempää sisällöltään kuin mitä kirjat ovat tähän asti tarjonneet. Sarjan kirjat on suunnattu teini-ikäisille, joten tietysti kirjoissa on (todella ärsyttävää) teinikieltä ja muutenkin teinimeininkiä, mutta tästä oli onneksi jätetty pois sitä turhaa teinimeininkiä. Tapahtumia riitti ja toimintaa oli aivan loppuun asti, tosin siihen väliin mahtui myös rauhallisempia kohtia. Loppuratkaisu tuli hieman yllätyksenä, mikä on tietysti hyvä asia, ettei juoni ole liian ennalta-arvattava.
Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti