Charlaine Harris: Pedon veri

Alkuperäinen teos: Dead and Gone (2009)
Sookie Stackhouse osa 9, Gummerus, 2012, kovakantinen, 303 sivua
suomentanut Sari Kumpulainen



Pystyn lukemaan Amelian ajatuksia kuin avointa kirjaa, ja haaviini jäi hätkähdyttävä tieto. "Ovatko kaksiluontoiset tulossa julkisuuteen?"
      "Voitko lopettaa!" Amelia suhtautui yleensä telepatiakykyyni tyynen rauhallisesti, mutta ei tänään. "Saatat kuulla toisten salaisuuksia, jotka olen luvannut pitää omana tietonani!"
(s. 10)

True Blood -tv-sarjan takia olin alun perin sitä mieltä, etten lukisi Sookiesta kertovia kirjoja, mutta niin vain olen ehtinyt sarjan jo peräti yhdeksänteen osaan asti. Enää ei ole montaa kirjaa luettavana ja sitten olen saanut kirjasarjan lukemisen osaltani päätökseen. Sarja on edennyt pitkälle, joten juonen vetävyydessä saattoi huomata hiipumisen merkkejä, mutta toivottavasti viimeiset osat ovat kiinnostavampia.

Vampyyrit ovat tulleet julkisuuteen aika päiviä sitten. Tällä kertaa on ihmissusien ja muodonmuuttajien vuoro paljastaa olemassaolonsa maailmalle. Paljastus otetaan Bon Tempsissa vastaan yllättävänkin maltillisesti. Hetkeksi kuhina asian ympärillä rauhoittuu, kunnes Merlotte’s-baarin takapihalta löytyy erään tutun ihmispuuman ruumis ristiinnaulittuna. Sookie päättää ottaa selvää siitä, kuka murhasi ihmispuuman ja minkä takia. Samaan aikaan nainen on jälleen kerran itse joutumassa suureen vaaraan, tällä kertaa sukulaisuussuhteen takia. Sookien isoisoisä on keijuruhtinas, jonka viholliset yrittävät päästä eroon kaikista ruhtinaan puolelle kuuluvista. Keijut näet selvittelevät välejään valmistautuessaan sotaan.

Kahta viimeistä kirjaa lukiessa olen toivonut, että keijuista kerrottaisiin enemmän. Toive toteutui viimeinkin. Jään odottamaan, kuinka heidän tarinansa jatkuu sarjan loppupään osissa. Kirja oli tapahtumarikas ja Sookie loukkaantui jälleen vakavasti. On ymmärrettävää, että jos sekaantuu yliluonnollisten olentojen kiistoihin, väistämättäkin jotain tapahtuu. Sookie kuitenkin kokee haavereita melkeinpä jokaisessa osassa, minkä lisäksi paikalle on aina sattunut joku pelastamaan hänet. Väistämättäkin kyllästyttää lukea supernaisesta, joka vakavista loukkaantumisista huolimatta jatkaa menoaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. En tarkoita, että haluaisin hahmon kuolevan, mutta voisiko hän edes yhden kirjan aikana olla haavoittumatta? Samoin on hänen poikaystäväkuvionsa rupeavat kyllästyttämään. Tässä osassa pyöri vanhoja naamoja mukana, ettei sentään esitelty (taas) uutta poikaystäväehdokasta.

Harmittavasti päähenkilö on taantunut kirjassa ensimmäisten kirjojen tasolle. Sookie kasvoi mukavasti sarjan edetessä, mutta tässä osassa naisesta sai jälleen melko yksinkertaisen ja typerän käsityksen. Eräs viikinkivampyyri käyttäytyy hyvin omistavasti kirjassa. Sookie suhtautuu hänen tekosiinsa, no voisi sanoa, tyynesti. Olisin kaivannut enemmän asennetta, että hän on itsenäinen nainen, joka osaa pitää huolen itsestään. Sellaista Sookieta on ollut havaittavissa aikaisemmissa osissa. Laitetaan vaikka verisiteen piikkiin, ettei Sookie tajunnut läksyttää Ericiä liian omistavan käytöksen johdosta.

Jos en tietäisi, että sarja on saanut päätösosansa, ajattelisin varmaan sarjan lopettamisen olevan vaikeaa. Pedon verta lukiessa tuli monesti tunne siitä, kuinka pakka alkaa vähitellen levitä liikaa. On liian monta sivujuonta ja liian monen hahmon kohtalot, jotka pitäisi sitoa yhteen. Toivon, että sarjan lopetus on onnistunut, mutta tällä hetkellä pelkään, että sarjan loppu voi lässähtää pahasti.

Sookie Stackhouse -sarja
Veren voima (Dead Until Dark, 2001)
Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas, 2002)
Kylmäveristen klubi (Club Dead, 2003)
Veren imussa (Dead to the World, 2004)
Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005)
Veren perintö (Definitely Dead, 2006)
Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007)
Veren sitomat (From Dead To Worse, 2008)
Pedon veri (Dead and Gone, 2009)
Samaa verta (Dead in the Family, 2010)
Veren muisti (Dead Reckoning, 2011)
Veri kielellä (Deadlocked, 2012)
Sydänverellä (Dead Ever After, 2013)