Yön talo osa 7, Otava, 2013, kovakantinen, 429 sivua
suomentanut Inka Parpola
Hän tiesi miltei välittömästi, ettei aistinut isäänsä. Kyllä, Kalona oli mahtava ja oli jo kauan sitten liittoutunut Pimeyden kanssa, mutta tämä kuolematon häiritsi maailmaa eri tavalla, paljon väkevämmin. Refaim aisti sen maan pimeiden, kätkettyjen olentojen kiihtyneestä vastauksesta, henkien, jotka tämä keinotekoisen valon ja elektronisen magian moderni maailma oli unohtanut. Mutta Refaim ei ollut unohtanut niitä, ja yön pimeimmissä varjoissa hän näki värinää ja aaltoilua, ja henkien reaktio tyrmistytti hänet.
Mikä saattoi olla niin mahtavaa, että se herätti piilevät henget unestaan?
(s. 158)
Aikaisemman osan, Lumotun, kohdalla kirjoitin jo siitä, että sarja on muuttumassa parempaan suuntaan. Tähän mennessä tämä seitsemäs osa Kahlittu on ollut suosikkini. Ensinnäkin Zoey ei ollut jatkuvasti valokeilassa, toiseksi Heathista taidettiin päästä lopulta eroon ja kolmanneksi, Stevie Raen ja korppi-ilkkuja Refaimin välille on kehittymässä jotakin.
Zoeyn sielu on pirstoutunut osiin ja hän on siirtynyt tuonpuoleiseen. Hänellä on ainoastaan seitsemän päivää aikaa palata takaisin. Paluun esteenä on syyllisyys, jota Zoey tuntee ihmispoikaystävänsä Heathin kuoleman takia. Tytön ystävät ovat huolissaan ja yrittävät tehdä kaikkensa, jotta saisivat Zoeyn taas elävien kirjoihin. Ainoa vaihtoehto on, että joku matkaa rajan toiselle puolelle johdattaakseen Zoeyn kotiin. Tehtävän voi suorittaa ainoastaan Stark, Zoeyn soturi, mutta kuinka hän pääsee rajan yli menettämättä omaa henkeään? Samaan aikaan Neferet juonittelee estääkseen Zoeyn paluun. Entinen ylipapitar laittaa Kalonan asialle. Langennut Nyksin soturi karkotettiin jumalattaren valtakunnasta, joten hänen ruumiinsa ei voi enää palata sinne. Neferet lähettääkin Kalonan sielun varmistamaan, ettei Zoey pääse takaisin tavalliseen maailmaan.
Edeltävän osan Lumotun tavoin Kahlitussa tapahtumia tarkastellaan useamman hahmon kertojanäkökulmasta. Hyvien joukkoon kuuluvien hahmojen Zoeyn, Stevie Raen ja Starkin lisäksi ääneen pääsee mm. sarjan toinen pääpahis, Kalona. Kertojaratkaisu toimii hyvin, sillä eri hahmot ajattelevat tietysti eri tavalla tapahtumista. Lisäksi esimerkiksi hyviin kuuluvista hahmoista kaikki eivät ole samassa paikassa, vaan he ovat hajaantuneet ja joutuvat omiin seikkailuihinsa. Stevie Raen ja Refaimin osuudet olivat ehdottomasti mielenkiintoisinta luettavaa. Heidän luvuissaan tuli hyvin esille, millaisia ennakkoluuloja muilla on Kalonan suojateista, korppi-ilkkujista, ja miten paljon esteitä parilla on raivattavanaan ennen kuin he voivat olla onnellisia yhdessä. Kalonan osuuksista selvisi hänen ajatuksiaan mm. siitä, ettei tämä muinainen pahuus olekaan kovin tyytyväinen liittolaisensa Neferetin toimintaan.
Zoey on jätetty Kahlitussa vähemmälle huomiolle, mikä sopi minulle hyvin. Kirjojen jatkuva Zoey-keskeisyys ja se, ettei kukaan muu pysty tekemään mitään kuin niin mahtava tuleva ylipapitar, ovat häirinneet aiemmissa osissa. Oli vaihteeksi virkistävää lukea osa, jossa Zoeyn ystävät joutuvat selviämään koettelemuksista ilman johtajaansa ja samalla käyttämään omaa päätään ratkaistessaan asioita. Toimintaa ei ollut hirveästi, sillä kirjan sisältö oli käytännössä se, että ensin keskitytään selvittämään, kuinka päästään tuonpuoleiseen ja sen jälkeen siihen, kuinka sieltä päästään pois.
Sarjassa käytetty teinikieli vaivaa edelleen. Kahlittu oli muuten jo aika hyvä, mutta kielenkäytössä oli joitakin räikeitä ylilyöntejä. Kirjassa on esimerkiksi kohta, jossa vuosisatoja vanha vampyyrisoturi kiroilee teinitytölle. Voisi kuvitella, että aikuisen vampyyrin kielenkäyttö olisi ollut hienostuneempaa, vaikka hahmo olikin tilanteessa hyvin ärsyyntynyt. Melkeinpä tekisi mieli selvittää, millainen kohta on ollut alkuperäiskielellä englanniksi. Toinen vielä häiritsevämpi piirre oli Zoeyn kavereiden joutavat höpinät vaikkapa barbinukeista.
Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti