Valhallan tarinoita 3, Schildts, 2006, kovakantinen, 387 sivua
suomentanut Saara Villa
Saaga veti syvään henkeä ja suitsi mielensä. Vanhempien papittarien tehtävä oli kurittaa ja karkaista nuoremmista arvollisia Jumalattaren palvelijoita, hän muistutti itseään. Tie loitsuun löytyi vain tottelevaisuuden ja mahtien pelon kautta. Saaga muisti liiankin hyvin miten oli kerran lapsena karannut purolle. Silloin hän sai istua yksin metsässä kokonaisen yön, niin kauhuissaan ettei uskaltanut edes itkeä.
Vanhempien mahti oli suuri, edes hän ei voinut uhmata sitä. Hänen oli toteltava, vaikka se musertaisi hänet.
(s. 20)
Luin Saagan joulun aikaan, eikä kirjan kanssa vierähtänyt montaa päivää. Kirja on niin koukuttava, että sen voisi lukea kannesta kanteen saman tien. Saaga on Johanne Hildebrandtin Valhallan tarinoita -trilogian viimeinen osa. Näin ainakin luulin ennen tätä päivää, kunnes cdon.comista löytyi mieluinen yllätys. Kirjasarja on saanut jatkoa! Elokuussa 2014 ilmestyi neljäs osa Sigrid – Sagan om Valhalla. Tuskin maltan odottaa kirjan suomentamista. Ehkäpä muumikirjojen lukeminen ruotsiksi kokeilut laajentuvat muuhun kirjallisuuteen, jos vain saan jostain Sigridin käsiini.
Ylipapitar Freijan tyttärentyttären Saagan mieltä kaihertaa synkkä salaisuus, yksikään Jumalatar ei ole valinnut häntä palvelijattarekseen. Päivästä toiseen Saaga joutuu esittämään olevansa valittu papitar, vaikka todellisuudessa hänellä ei ole loitsun voimaa. Kun tutut papittaret käyttäytyvät kylmästi häntä kohtaan, tuntee Saaga olevansa yksin. Hän kaipaa enemmän kuin koskaan kuollutta äitiään Idunia, joka Saagan tietämättä vartioi tyttärensä askelia maan päällä. Mahdottomalta tuntuvat toiveet voivat toteutua sittenkin, mutta saatuaan sen, mitä on hartaasti halunnut, Saagan taakka vaanien viimeisenä kuningattarena on entistä raskaampi. Estääkseen perikadon Freija pelkää joutuvansa uhraamaan kaikkein kalleimman aarteensa, oman lapsenlapsensa.
Maailmanlopun taistelun, Ragnarökin, enteet leviävät maan päälle. Kevätuhrin aikaan riehuu talvimyrsky, joka aiheuttaa nälänhätää ja kuolemaa. Aurinko on kadonnut taivaalta ja pakkasjätit ovat lähteneet liikkeelle. Sukulaiset kääntyvät toisiaan vastaan. Alfheimin kuningatar Alfhild on vaatinut vaaneilta korkeaa veroa, jonka maksamiseen he ovat kyllästyneet. Kun sotajoukot ottavat yhteen, on kummallakin puolellaan mahtavia liittolaisia. Vaanien rinnalla taistelevat Kesämeren pelätyimmät soturit, aasat, johtajanaan Saagan isoisä Tor. Alfheimilaisilla on liittolaisinaan guuttien kansa, joita johtaa Freijan vanha vihollinen, jo kuolleeksi luultu shamaani Loke. Edessä on viimeinen taistelu, jossa ratkaistaan Valhallan ja vaanien kohtalo.
Mahdit jatkavat leikkejään ihmisillä. Jumalattarien ja jumalien oikuille ei tavallinen kuolevainen tai edes papitar mahda mitään. Pakkasjätit ja kuoleman valtakunnan valtiatar Hel palvelijansa Skaden kanssa punovat juoniaan ihmisten pään menoksi. Ensimmäistä kertaa tarinassa esitetään ajatus siitä, että mitä jos mahdit eivät ohjaile ihmisen elämää, vaan asia olisikin toisinpäin? Ihmisten teot vaikuttavat mahteihin. Oli niin tai näin, Valhallan ja vaanien ollessa perikadon partaalla, on ihmisten maailmankuvassa ja uskomuksissa aistittavissa suuria muutoksia. Myös yksittäisen ihmisen tekojen vaikutus nousee suureen asemaan tarinan aikana. Teot voivat johtaa johonkin, mitä ei olisi osannut edes kuvitella.
Lukemisen jälkeen olo oli haikea. Saaga päättää kolmen kirjan aikana tutuksi tulleiden hahmojen tarinan hienolla tavalla. Toisen osan Idunin lopusta alkanut uusi alku saa Saagassa aivan uusia mahdollisuuksia. Taistelun tulos määritti ihmisten maailmankatsomusta enemmän kuin ehkäpä kukaan osasi arvata. Trilogian aikana sittemmin skandinaavisen mytologian jumalattariksi ja jumaliksi tulleet hahmot olivat vielä ihmisiä. Jään mielenkiinnolla odottamaan Sigridiä, jossa Freijaa pidetään jo jumalattarena.
Valhallan tarinoita:
Freija (Freja – Sagan om Valhalla)
Idun (Idun – Sagan om Valhalla)
Saaga (Saga från Valhalla)
Osallistun Saagalla Annamin keksimään Kirjallinen retki Pohjoismaissa -lukuhaasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti