lauantai 12. maaliskuuta 2016

Jude Deveraux: Ylämaan laulu

Alkuperäinen teos: Velvet Song (1983)
Gummerus, 2006, pokkari, 326 sivua
suomentanut Annika Eräpuro


Alyx ei ollut koskaan ennen koskenut yhteenkään soittimeen, mutta hän oli kuullut ja nähnyt tarpeeksi tietääkseen periaatteessa miten luuttua soitettiin. Parin minuutin kuluttua hän oli näppäillyt ilmoille yhden päässään kaikuvista sadoista sävelmistä.
– – Terävien kielten aiheuttama kipu hänen pienissä, herkissä sormenpäissään ei ollut tuntunut miltään verrattuna hänen iloonsa siitä, että hän saattoi kuulla musiikkinsa ajatustensa ulkopuolella.

(s. 12)

Ylämaa-sarjan kolmas osa on takanapäin, onneksi. Kirja vei taas sopivasti ajatuksia pois arkikiireistä, mutta muuten se ei tehnyt kovin kummoista vaikutusta.

Ylämaan laulu kertoo Montgomeryn veljessarjan kolmanneksi vanhimmasta jäsenestä ja naisesta, johon hän rakastuu. Kuningas on julistanut lordi Raine Montgomeryn lainsuojattomaksi. Raine johtaa eräässä metsässä sekalaista joukkoa, johon kuuluu niin suoranaisia rosvoja kuin myös rehellisiä, köyhiä maanviljelijöitä. Mahtaako sitten johtua Rainen aatelisesta taustasta vai mistä, mutta joukkio pysyy ainakin melko tottelevaisena, vaikka soraääniäkin kuuluu. Kaikilla kun ei ole miehen kanssa samanlaista käsitystä kunniasta. Rainellekin hänen härkäpäinen kunniakäsityksensä aiheuttaa myöhemmin hankaluuksia, naisen kanssa tietysti, kuinkas muuten.

Upean lauluäänen omaava Alyxandria Blackett joutuu erään ikävän tapauksen vuoksi jättämään oman kotikylänsä taakseen. Ainoa keino selviytyä hengissä vaikuttaisi olevan pojaksi muuttuminen, niinpä Alyxandria leikkaa hiuksensa ja hankkii pojan vaatteet. Ystävällisen henkilön avustuksella hän pääsee osaksi Rainen johtamaa metsäjoukkoa, jossa kaikki yhtä taitavaa soittajaa lukuun ottamatta uskovat silmää räpäyttämättä Alyxandrian olevan poika. Nainen ylenee jopa Rainen aseenkantajaksi, mutta samaan aikaan itse lordi kummastelee, kun tuntee outoa vetoa poikaan. Voi sitä riemua, kun totuus selviää, ja paljastuu, että poika onkin oikeasti tyttö!

Kolmas kirja toi sarjaan sopivaa vaihtelua siinä mielessä, että tässä ei olla solmimassa kahden ensimmäisen osan tapaan pakkoavioliittoa kenenkään välillä. Alyxandrialla ja Rainella on aikaa tutustua toisiinsa ennen kuin heidän romanssinsa syttyy. Raine tietysti kuvittelee Alyxandrian olevan poika, mutta nainen ainakin kehittelee romanttisia tunteita lordia kohtaan jo silloin, kun hän esitti vielä poikaa. Toinen suuri ero aikaisempiin osiin on päähenkilöiden aseman eroavaisuudet. Raine tulee varakkaasta ja ilmeisen vaikutusvaltaisesta suvusta. Hän on tottunut tietynlaiseen elintasoon. Alyxandria sen sijaan on köyhä lakimiehen tytär, joka kokee aateliset uhkana. Nykyaikana lakimiehet tienaavat hyvin, mutta ehkäpä 1500-luvulla asia ei ollut niin, koska ammatti liitetään useampaan kertaan köyhyyteen tarinan aikana.

Rainen hahmo on esiintynyt aikaisemmissa osissa, joissa häntä on kuvailtu idealistiksi, joka puolustaa hädässä olevia. Kuvauksen perusteella odotin hahmolta enemmän, mutta hän onkin tähän asti kaikkein ärsyttävin veljeksistä. Alyxandria yrittää auttaa miestä pääsemään pälkähästä eli lainsuojattoman asemasta eroon. Esimerkiksi kuninkaalle puhuminen voisi auttaa tässä. Rainella on tiukat käsityksensä kunniasta, joten vastaus on jyrkkä ja ehdoton ei. Mies ei kunniansa takia ano armoa, hän pysyy mieluummin metsässä ryövärijoukon johtajana. Tämän kaksikon erimielisyyksistä meinasi saada jo päänsärkyä.

Ylämaa-sarja
Ylämaan lupaus
Ylämaan taika
Ylämaan laulu
Ylämaan enkeli

2 kommenttia:

  1. Luin bloggauksesi Ylämaan taiasta ja kiinnostuin sarjasta. Sattumoisin löysin kirpputorilta kyseisen kirjan ja se oli pakko ostaa. Jäin heti koukkuun! Parasta viihdettä pitkään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit sarjan bloggaukseni perusteella! :) Ylämaa-sarja on koukuttavaa viihdettä.

      Poista