lauantai 30. heinäkuuta 2016

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja Kalliovuorten arvoitus

Alkuperäinen teos: The Secret at Seven Rocks (1991)
Tammi, 1995, kovakantinen, 125 sivua
suomentanut Esa Mela


Paula katsahti ystäviinsä ja hymyili. Ei Paulakaan pelännyt kummituksia. Hän oli tutkinut jo useita kummitustaloja eikä ollut törmännyt vielä kertaakaan aitoon kummitukseen. Sen sijaan hän oli hyvin perillä siitä, että ihmisten kummituksista tekemät havainnot olivat usein merkki siitä, että jotain outoa todella oli tekeillä.
(s. 28)

En enää muista, mitä olin alkuviikosta tekemässä töissä, kun yhtäkkiä jostain pulpahti mieleen nostalgian täyteinen ajatus Neiti Etsivä -kirjoista. Pakkohan sitä oli sitten kaivaa vanhat kirjat esiin. Valitsin Kalliovuorten arvoituksen sattumalta luettavaksi.

Paula, Bess ja George suuntaavat lomalle Kalliovuorten tuntumassa sijaitsevaan Seven Rocksin pikkukaupunkiin. Tytöt majoittuvat Paulan isän hyvien ystävien luona. Lomaohjelmaan kuuluvat niin patikkaretket upeissa maisemissa kuin kuuluisat Kaasulyhtyillan tanssiaiset. Pian tihutöiden sarja koettelee paikallista eläinkeskusta, joten Paula saa taas arvoituksen ratkaistavakseen. Eläinkeskuksen työntekijä Jesse salaa selvästi jotain, mutta onko hän sittenkään syyllinen? Entäpä, onko viestejä jälkeensä jättävällä salaperäisellä Kissamiehellä jotain tekemistä tihutöiden kanssa? Yliluonnollisuuksiltakaan ei vältytä, sillä huhutaan, että suljetun hopeakaivoksen haamu on taas ruvennut kummittelemaan.

Edellisen kerran luin Neiti Etsivä -kirjan viime vuoden lokakuussa. Silloin en muistanut, millaisia yleistyksiä ja valistusta kirjat sisältävät. Tällä kertaa kirjojen tyyli oli heti paremmin muistissa. Kalliovuorten arvoitus pysyy hyvin uskollisena kirjojen tyylille. Tytöt eli Paula ja hänen hyvät ystävänsä Bess ja George lähtevät lomalle. Paikan päällä tapahtuu heti jotain kummallista, mikä saa Paulan epäilykset heräämään, ja pian hän on uppoutunut ratkaisemaan arvoitusta itsekseen. George loukkaantuu kirjan alussa, ja Bess hoitaa järjestelyitä Kaasulyhtyillan tanssiaisia varten. Selvittävätköhän tytöt muissa kirjoissa arvoituksia kunnolla yhdessä? Ainakin tässä kirjassa Paula hoiti taas melkeinpä kaiken itse Bessin ja Georgen tehdessä jotain muuta samaan aikaan.

Vihjeitä ilmestyi toisensa perään hyvin nopeaan tahtiin ja arvoituksen ratkaiseminen vaikutti melko helpolta. Olisipa tarinassa annettu enemmän aikaa Kaasulyhtyillalle. Olisin mielelläni lukenut illasta, johon pukeudutaan vanhan ajan juhlavaatteisiin. Kalliovuorten arvoitus oli nopeasti luettua nostalgiaa. Kirja muuten oli yksi ensimmäisistä Neiti Etsivä -kirjoista, jotka olen aikoinaan lapsena lukenut.

8 kommenttia:

  1. Neiti Etsivät ovat ihan hyviä kirjoja nostalgianälkään. Tätä sarjan osaa en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, näiden pariin on ollut kiva palata.

      Poista
  2. Oi, Neiti Etsivät <3 Muistan, että mulla oli ainakin Pähkinänsärkijäbaletin arvoitus ja Venetsian kummitus ja ne haluaisin kyllä omakseni (äiti on laittanut vanhat kirjani menemään). Olisi kyllä ihana sukeltaa nostalgiaan ja lukea joku näistä kirjoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kumpikin kirja kuulostaa nimensä puolesta jännittävältä! Löytyiköhän niitä divareista tai kirppiksiltä, jos sitä kautta saisit takaisin menettämäsi kirjat?

      Poista
    2. Voisi varmaan löytyäkin, täytyy pitää silmät auki :) Ja onneksi on kirjasto!

      Poista
    3. Niinpä, toivottavasti löydät kirjat! :)

      Poista
  3. Luin tällä viikolla myös yhden Neiti Etsivän nostalgian nälkään :D Huomasin kanssa kuinka siinä valistettiin lukijaa eri asioista. Muistelisin, että Bess ja George ovat aika lailla vain apulaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy lukea sinun kirjoituksesi siitä. Niin se taitaa olla, että Paula tekee kaiken itse ja Bess ja George ovat vain apulaisina.

      Poista