suomentanut Elina Vaara
Vihanta laakeri ja hiusten kulta
liikahtaa: ilma henkii kevyesti,
niin leyhyy oikkuineen se iloisesti,
pois että sielu karkaa lumotulta.
Piikistön valkoruusu, kysyn sulta:
ken vertailun sun kerallasi kesti?
Oi kunniaa! Zeus, pyydän tuhannesti:
suo ennen häntä minun olla multa!
En silloin näe: säteet kaikkoavat,
maa tuntee Päivän menetyksen painon,
silmäni ainoansa kadottanut,
Myös sielu: mietteineen se hänen vain on;
myös korvat: kuulevat ne, tajuavat
vain rakkaan äänen, sanain mielen kainon.
(s. 89)
Vanhempi italialainen kirjallisuus on houkuttanut jo jonkin aikaa. Hyvän kimmokkeen tarkempaan tutustumiseen sain Läpi historian -lukuhaasteesta, jota varten ryhdyin etsimään johonkin haasteen aikakausista sopivaa kirjaa. Petrarcan Sonetteja Lauralle löytyi kirjastosta, joskin alun perin päädyin runohyllyn luokse erään toisen kirjan kauniin kansikuvan takia.
Kirja sisältää italialaisen lyyrikko-humanisti Francesco Petrarcan kirjoittamia sonetteja hänen rakastamalleen naiselle, Lauralle. Petrarca ja Laura kohtasivat kirkossa pitkänäperjantaina, ja tällä kohtaamisella oli suuri merkitys Petrarcalle itselleen ja hänen kirjalliselle tuotannolleen. Laurasta tuli runoilijan muusa sekä elinikäisen rakkauden kohde. Ei tiedetä varmaksi, oliko Lauralla esikuvaa oikeassa elämässä, mutta hänen on arveltu olevan Laura de Noves, aatelisnainen ja Markiisi de Saden esiäiti.
Kirjan aloittaa Tyyni Tuulion kirjoittama johdanto, jossa kerrotaan Petrarcan elämän varhaisista ja myöhemmistä vaiheista sekä Lauran merkityksestä. Kirja on jaettu kahteen osaan. Alkuosa in vita di madonna Laura kertoo elämästä ja loppuosa in morte di madonna Laura kuolemasta. Eläessään Laura on maallisen rakkauden kohde, jota runoilija ei voi koskaan saavuttaa. Lauran kuoltua hänestä tulee Petrarcalle pyhimys. Petrarca kuvaa Lauran jumalallisena henkilönä, joka on tavallisten ihmisten yläpuolella.
Soneteissa on viittauksia antiikin Kreikan mytologiaan, kristinuskoon ja historiasta tuttuihin henkilöihin. Soneteissa mainitaan useampia jumalhahmoja nimiltä. Lauraan liittyviä asioita, kuten hänen poissaoloaan, esitetään jumaliin rinnastettavilla vertauskuvilla. Runoilija varoittaa ihailunsa kohdetta myös Narkissoksen kohtalosta havaitessaan kopeutta. ”Narkissosta jos muistutatte, hyvin jo arvaa lopun, – vaikka helma ruohon on halpa moisen kukan määränpääksi.” Kristinuskon hahmoista mainitaan esimerkiksi Goljatin voittanut David ja Saul. Yhdessä sonetissa Caesarin ja Davidin tuntemaa surua verrataan siihen, ettei Laura sääli runoilijaa, vaan pysyy etäisenä.
Laurasta käytetään soneteissa useampaa nimitystä. Useimmiten hänet mainitaan omalla nimellään. Muita käytettyjä nimityksiä ovat laakeripuu, donna ja aurinko. Laakeripuuhun viittaavia sonetteja oli selvästi eniten. Lauro on miehen nimi, mutta tarkoittaa myös laakeripuuta. Nimen feminiininen vastine on Laura. Petrarca on kai keksinyt kasviaiheisen vertauksen rakastamalleen naiselle. Varsin mielenkiintoista on mielestäni epäily runoilijan todellisesta tarkoitusperästä. Johdannon mukaan Petrarcan ystävä Giacomo Colonna epäili (tosin leikillään), että Laura tarkoittaa ainoastaan laakeria, jolla Petrarca halusi tulla seppelöidyksi.
Osaa soneteista ei ollut helppo ymmärtää. Kaikkia historiaan tai tarustoihin liittyviä viittauksia ei voi millään tuntea. Onneksi joidenkin sonettien kohdalla oli selitetty niissä käytettyjä nimityksiä, jolloin vertauksen ymmärsi paremmin. Pidin soneteista. Näin niiden lukemisen jälkeen voisin rohkaistua lukemaan runoja enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti